Yö vietettiin Hotelli Presidentissä - huoneessa, joka oli muuten mukava, mutta näköala oli varmasti isoonkirkon heikoin - näkymä hotellin ahtaalle sisäpihalle. Siispä verhot edessä koko ajan. Sunnuntaiaamusella sitten käytiin ahtamassa aamiaista napa täyteen - kun se kerran hintaan kuului. Tosin ateria jäi pienehköksi kun edellisen illan mässäily Zetorissa ei oikein antanut vielä näläntunnetta. Tiesinhän tosin Zetorin maineen menomestana ja niin edespäin, mutta ruokapaikkana ei voi kuin kehua. Annos oli hyvän kokoinen ja pihvikin juuri oikein mediumiksi paistettu, mehukas ja murea. Puhumattakaan Zetorin ilmapiiristä - joka oli tunnettuun tapaansa leppoisanrento. Tulihan ihan mieleen jotta pitäiskö täs laittaa tänne Pienellemäelle kilpailija - vaikka Harmaa ferkku tai valmetti.
Aamiaisen jälkeen lompsittiin aulaan ja kirjauduttiin ulos pressasta ja liikuteltiin itsemme asemalle, josta kömmittiin N-junaan, jolla sitten köröteltiin Malmin kauniiseen monikulttuuriseen lähiöön - kaupungin osaan, mikälie. Siinä pitkin mukavaa ja viihtyisää Malminraittia kulkiessa näki muutamia vanhoja tuttuja tutussa kunnossa ja sai viittilöidä kaikkien yhteiset lähiomaiset korjaamaan hieman heikossa hapessa olevat tuttavat pois katukivetykseltä. Siinä pienen matkaa kujettuamme vastaan tuli ulkoasultaan umahallia muistuttava rakennus - tiesin sen olevan Malmin seurakunnan kirkon. Emme tunkeneet sisään kesken kirkonmenojen. Mitäs me jumaliset ihmiset niillä menoilla tekisimme. Istuksittiin ja odotettiin ulkopuolella juhlakalua saapuvaksi paikalle. Aikansa kun odottaa niin odotus palkitaan. Ensin saapuivat paikalle äiti, kummitäti ja rokkitäti. Siispä sisälle rakennukseen joka osoittautuikin mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Siinä oli muistumia Ravennan merovingiaikaisesta kappelista ja Aachenin palatsikappelista - yhdyskäytävä saliin ja parvelle sekä erillinen kasterotunda. Eikä kirkkoherrakaan ollut lainkaan hullumpi tapaus. Mainio seuramies ja tietäväinen muutenkin. Jopa perheemme skeptikkokin viihtyi pitkään hänen kanssaan keskustellen.
Itse kastetilaisuudessa meinas papalta mennä senatsakaisin vai miten se nyt oli. Joka tapauksessa isovanhemman rukousta lukiessa pääsi liikaa erilaisia ajatuksia muurien rakosista karkuteille. Onneksi mitään kunnon munausta ei sattunut.
Juhla oli paitsi Fannyn ristiäiset niin myöskin Ossin ripillepääsyn johdosta järjestetty - tosinhan Ossi vasta meni riparille nyt täksi viikoksi, juhla oli vain hyvä järjestää nyt yhdessä ristiäisten kanssa. Olihan juhlaan vielä kolmaskin syy - tyttäreni oli juuri virallistanut aviosuhteensa kumppaninsa kanssa. Mikäs sen mukavampaa. Vanhaa miestä vietiin kuin litran mittaa - pappaa nimittäin. Ugh olen vuodattanut sanoja nettiavaruuteen, jonne hautautukoot.
