110-vuotiaiset

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoittelusta. Välissä on ehtinyt tapahtua paljon. Järvenpään asunto on myyty ja rahat saatu siirrettyä nykyiseen pankkiin. Eikä vähäisimpänä seikkana ole ollut meidän yhteiset synttärit 18.2.2012. Yhteenlaskettuna siitä tuli tuollaiset vaatimattomat 110 vuotta. Varsinaiset rollaattoribileet siis.

Ei mitään sellaista vaan juhlat pidettiin yhden pienen kyläkaupan ravintolan yläsalissa, mukaan oli kutsuttu karvan alle sata vierasta, joista paikalle pääsi n 70 henkilöä kun osan oli kaatanut viimehetken sairastumiset.

Mikä mukavinta, juhliin pääsivät uuden suurperheemme lapsista melkein kaikki, vain yhden saapuminen ei onnistunut opiskelu ja työtehtävien vuoksi. Mutta oli mukavaa, kun iso joukko läheisiä oli läsnä. Samalla ehkä ryhmämme, joka ei ole suinkaan pieni, alkaa vähitellen tutustua toisiinsa. Tiedän toki etteivät he tule koskaan tuntemaan toisiaan siraruksiksi, mutta olisi paljon, jos he tuntisivat toisensa ystäviksi. Samoin kuin lastenlapset, vaikka osittain ikäerot ovatkin suuria.

No juhlilla syötiin ja juotiin kahvetta ja kakkua. Jotkut joivat lisäksi jotakin muutakin, ravintolassa kun kerta oltiin. Onneksi ei mitään järkyttäviä ylilyöntejä sattunut, vaan kaikki sujui aivan mallikkaasti. Isä lausui meille Leinoa ja tanssijalan kutinaan antoi potkua Teuvo ja Tähtivyö niminen porukka. Siis niille, joiden jalkaa kutisi, itselläni on tunnetusti tanssitaidoissa pahasti vikaa, joko mulla on kaksi vasenta jalkaa tai päinvastoin. Piti kuitenkin yrittää vääntää mukana.

Olihan joukossa myös vanha lapsuudenkaverini vaimonsa kanssa, heidät olinkin nähnyt viimeksi kunnolla heidän häissään, jossa heiluin kameran kanssa.

Ilta päättyi aikanaan ja kotiuduttiin sitten pikkuisen mutkan kautta, lapseni kun menivät isoisälleen yöksi. Hienoa, että saattoivat olla näin isolla ryhmällä hänellä vieraana. Vierailut kun eivät ole olleet aivan yksinkertaisia järjestettävi, yhdestä jos toisestakin syystä johtuen. Kotimatkalla kävimme vielä onnittelemassa yhtä samaan aikaan vuosipäiviään viettävää henkilöä ja käväistiin kuuntelemassa Ravintola Troijassa Peräseinäjoella bändiä, josta kuulimme juhlissa. Olisi kuulemma, nimestään huolimatta, kuulemisen arvoinen. Niin kuin olikin. Bändi soitteli tyylipuhdasta rautakitaralankaa, niiltä ajoilta kun minäkin aloin kuunnella rytmimusiikkia. Niin bändin nimi oli The Kondoms elikkä tuttavallisesti kortsut.

Remontointi etenee

Hiljaiselon jälkeen alkaa lopultakin jotakin tapahtua. Talon pohjapiirustus alkaa olla kunnossa, joten niiltäosin pääsee hakemaan rakennuslupaa; kunhan on käynyt hakemassa naapureilta suostumuksen muutoksiin.

Koska taloon tulee elintasosyylä vanhan kuistin kohdalle, tarvitaan tuo naapureiden hyväksyntä. Hassua, kun ajattelee, että lähimpiin naapureihin on talolta matkaa kilometri. Mutta näin se vain menee. Vesijohtoliitäntä päästään tekemään vasta pakkaskauden mentyä ohi, ei oikein kannata kaivaa vesijohtoa esille jäätymään pakkaseen ennen kuin voidaan tehdä liitännät suoraan rakenteisiin ja suojata linja kunnolla. Tulevinakin vuosina on varmaankin pakkasia. Ainakin joskus.

Muutoin täällä on ollut mukavaa, mitä nyt viimeisen viikon aikana pakkanen on vähän paukahdellut nurkissa ja pannut lämmittämään hiukan enemmän. Puusee ei ole näillä pakkasilla oikein miellyttävä paikka. Mutta eipä tule lueskeltua mitään puusee-kirjallisuutta, vaan tulee nopeita käyntejä epämukavuuslaitoksessa.

Kevättä odotellessa tässä vielä yksi näyte värityssuunnitelmasta. Luulen kyllä, että tuohon tulee tehtyä valkoiset päätykolmiot ja nurkkalaudat. Ikkunoiden vuorilautoihin tulee haettua vaikutteita jostakin vanhasta kustavilaisesta laudoituksesta, jossa sivulaudoituksessa on ylhäällä pieni sivulauta ulospäin ja viisto kate, jossa korostevärillä maalattuna pieniä korokenappuloita tai rimanpaloja. Saa nyt sitten nähdä sen lopullisen toteutuksen.

Vuoden vaihde lähestyy

Hankin tässä itselleni päänsäryn jo ennen vuodenvaihdetta. Samalla työllistin vähän ensiapu/lanssiväkeä ja aiheutin polille ruhkaa. Olin eilen illalla menossa laittamaan lisää puita saunanpesään, kun jalassani olleet "yleisturvajalkineet" - Crocksit päättivät lennähtää kohden taivasta. Maapallon pinta törmäsi vastaan seuraavassa järjestyksessä: 1) kämmenet maahan, 2) ahteri tömähtää nurmeen ja 3) pää kolahti porraskiveen. Tapahtumasarjan seurauksenä syntyi takaraivooni ventti, joka vuoti runsaasti verta. Soitin armaalle vaimolleni makaavani maassa porraspäässä - mutta hän ei kuullut soittoani. Märässä sohjossa köllöttäminen alkoi tuntua jotenkin hölmöltä. Kontin pystyyn ja kompuroin sisälle päätäni pidellen - en kainalossa tai muuten kannatellen - vaan painoin käsilläni ruhjetta. Iskin märän takapuoleni kynttiläarkulle ja ympärilläni alkoi aivan turha tohina.

Rakkaani kyseli mitä oli sattunut ja toimitti meillä kylässä olleen tyttäreni kanssa talouspyyhettä kun verenvuoto oli aika ilkeän näköistä ja soittivat sitten sairaankuljetuksen. Hälytyskeskus lähetti paikalle ensivasteyksikön, jonka kaverit vetivät päähän verkkosukan ja tuppoa ruhjeelle. Mittailivat verenpainetta ym sellaista pientä puuhaa, mitä nyt heidän touhuihinsa kuuluu. En ole ollut aiemmin noiden toimenpiteiden kohteena, mutta kaikki oli hyvin tuttua sillä olen seuraillut vastaavaa toimintaa sivusta useasti ja ollut myös mukana avustamassa tarpeen niin vaatiessa. Ambulanssin saapuessa olo alkoi jo tuntua aivan hyvältä, mutta kun lanssimiehet kytkivät sydänseurantalaitteen päälle melkein huolestuin, sillä sydänkäyrä näytti mekoista sykkyrää, syke oli tiheä ja epäsäännöllinen, mukana runsaasti nk välilyöntejä - kansanomaisesti kuvattuna sydän muljahtaa.

Lähdettiin siitä sitten kohden Seinäjokea ja keskussairaalaa koska terkkarin päivystys oli jo sulkeutunut. Siellä sitten pääsin parturiin, leikkasi hiukset tosin vain pälveksi pois. Ei kuulemma kuulunut toimenkuvaan leikata siiliksi. Lääkärikin siihen sitten saapui ja tuikkasi puudutusainetta ruhjeeseen ja ompeli neljä tikkiä päähän. Ehdotin nappeja tai vetoketjua - siltä varalta jos tulee tavaksi kaatuilla niin olisi helppoa vetää napit kiinni. No tavalliset tikit ommeltiin ja pää paketoitiin kuin Tuntemattoman Rokalla. Käskivät vielä röhnöttää hoitopöydällä kun tulivat isommman sydänseurantalaitteen kanssa paikalle. Mittasivat mitä mittasivat ja totesivat kyseisen pumpun nyt toimivan aivan normaalisti. Sain kouraani nivaskan papereita ja ohjeet miten olla ja elää haavan kanssa. En tosin ymmärrä, miten lepo auttaa päänahan paranemisessa, koska enhän minä päänahan lihaksia käytä esim veden kannossa tai puiden pilkkomisessa. Ainakaan ole tähän saakka käyttänyt.

Nyt on sitten päänsärkyä - ei tosin niin paha kuin kuvitella saattaisi kun ajattelee pään ja porraskiven kohtaamista. En ole vielä tarkistanut minkälaisia traumoja porraskivi on saanut. Ajatelkaa nyt - ensin tallotaan monta sataa vuotta jalkoihin ja sitten aletaan vielä hakata päätä kiven reunaan. Johan siinä vähemmästäkin tulee ongelmia porrasiven henkiseen elämään.

Kivat UudenVuoden toivotukset kaikille mahdollisille ja mahdottomille lukijoilleni.

Lemmikin - ei - perheenjäsenen kuolema

Tähän juttuun on koira haudattuna aivan kirjaimellisesti. Venäjänvinttikoirani Bella kuoli marraskuun viimeisenä päivänä. Ei yllätyksenä kenellekkään, sillä Bellalla oli ikää paljon ja jo keväällä alkoi esiintyä viitteitä siitä ettei kaikki ollut aivan kohdallaan. Maitorauhasten alueella oli möykkyjä, jotka kasvoivat vähitellen. En kuitenkaan katsonut leikkaushoitoa mielekkääksi. Bella olisi saattanut menehtyä operaatiossa. Nyt Bellalle jäi vielä kaunis kesä elettäväksi ja muutto maalle mökille - jossa on aina viihtynyt.

Viimeisten kuukausien aikana Bella osoitti itsessään vielä uusia puolia. Ensin hyväksyi uuden kumppanini ilman mutinoita ja osoitti ystävyyttään. Mökille muuton jälkeen hyväksyi kumppanini vanhan tipsun, Ilonan, ilman sen kummempia ärinöitä. Leikkivät aina yhdessä ja kulkivat ryhmänä mukanani niin marjametsällä kuin vedennoudossa. Kun laumamme kasvoi vielä parilla kissanpennulla adoptoi pienimmän Pipsakissan omakseen.

Mutta aikanaan kaikki kaunis loppuu. Näin Bellan takajalat menivät, jonkinlainen halvaus. Kun oli soiteltu eläinlääkäri paikkalle ja aseteltu Bella kunnolla takaisin sänkyynsä - annettu lusikalla vettä ja suussa liukenevaa aspiriinia, alettiin odottaa lääkärin tuloa. Puolilta päivin koira nosti päätään haukahti hiljaa, asetti päänsä huokaisten tyynylle ja alkoi kuulostella jotakin korvat hörössä ja sai muutaman kouristuksen ja nukkui pois.

Tunne oli vahva - ei eronnut omaisen kuolemasta - oli vaikeaa soittaa lääkärille ja perua hänen tulonsa. En varmaankaan tarvitse todistusta missään - ja jos tarvitsen niin nythän minulla on varmasti jotakin EU-direktiiviä rikkoen tontillani koira haudattuna.

Asettuminen

Olo talolla on alkanut maistua - oikealta elämältä. Ei pakonomaista menoa töihin vaan oman mielen mukaisia puuhia, milloin halkosouvia, milloin vanhan purkua ja uuden rakentamista. Aika kuluu eikä läheskään jokaisena päivänä tule käytyä edes netissä. Mitä ympäristö nyt välillä haiskahtaa vahvasti sianpaskalle ja virtsalle kun pellot kaipaavat lannoitetta jaksaakseen taas seuraavana vuotena työntää uutta kortta ja jyvää seuraavaksi talveksi jyrsittäväksi. Tosin nyt pitää pian muutaman asian selkeytyä jotta pääsee vielä vähäksi aikaa kiinni työelämään ja rahavirtaa sisäänkinpäin eikä ainoastaan ulos. Vaikka asunnon myynti nyt näyttäisi pianaikaa onnistuvankin.

Ympäristö on kuitenkin inspiroiva ja rauhallisenkaunis. Joutsenet eivät ole nyt pysähtyneet lähipelloille levähtämään. Muutoin mielenkiintoisia eläviä liikkeellä paljonkin. Suohaukkoja -ilmeisesti sinisuohaukka - lentelee ojien yläpuolella paljon. Myyrävuosi on runsas. Joukossa on kyllä ainakin yksi muuttohaukkakin - tosin nyt ei ole muutamaan päivään näkynyt. Olisko jo lähtenyt kohden etelän lämpöisempiä maita ja helpompia saaliita. Saaliista puheen ollen hirviporukka näytti saaneen ensimmäisenä päivänä ainakin yhden kaadetua.

Muutto mökille - ei ku talolle.

Viikko sitten lähti Toyota renkaat savuten hurjassa lastissa Järvenpäästä kohden Seinäjokea. Isoimmat tavarat odottavat vielä noutoa. Se tapahtuu huomenissa kun saatiin tyhjään paluukuormaan sovittua kirjoituspöydän ja sänkyjen ja sohvan kuljetus.

Takkaremontti on lähes valmis. Vain arinapelti puuttuu, kun mitoitus on vähän hankala, pitää tehdä erikseen ja kiinnittää reunarautaan muutamalla tikillä ja ruuvilla. Muuten lopputulos on uskomattoman hieno. Joskohta myöskin kallis. Mutta mutta huonoa ei kannata laittaa eikä uudetkaan takat ilmaisia ole. Eikä tuollaista saa kuin vanhasta tekemällä. Kun sen tekijä osaa. Ja nämä osaa.

Muutoin täällä on ollut aivan hienoa olla. Joka päivä saunassa ja hoideltu asioita kaupungin suuntaan ja käyty perjantaina nopeassa työhaastattelussa. Kyllä tämä tästä menee jengoilleen. Etenkin kun saa elää oman rakkaansa kanssa maalla rauhallisessa ympäristössä.

Kotieläinten määrä kasvaa - lähtiessä oli Bella-koira ja Alavudelta mukaan tuli Ilona-koira. Sitten vielä tarvittiin hiirikoira elikkä meille kotiutui pikkuinen Pekko-kissa. Hiiret varokaa kun suurmetsästäjä saapuu ja saa kaikki hampaansa ja kyntensä teroitettua täyteen iskuun.

Ensi viikolla täytyy aloittaa puusouvi aivan tosissaan. Pitää käydä tekemässä rankoja Ojasenmäellä ja poistamassa omasta metsästä kelottuneita puita. Keloista saa heti kuivaa puuta mutta ensi vuosikin on tulossa ja klapuja tarvitaan saunaan ja hienoon leivinuuniin polttopuiksi.

Takka remontissa

Kuten edellisessä postauksessa totesin, niin nyt se alkaa. Remontointi. Ensimmäisenä työn alle pääsi vanha takkauuni, Ojasen miehet tulivat torstaina paikalle varusteineen ja työ lähti vauhdilla etenemään. Perjantaina otetut kuvat kertovat karua kieltä työstä. Tupa on täynnä pölyä ja työkaluja ja ahertavia miehiä. Mutta eteneminen on nopeaa ja jälki hyvää. On se vain hyvä kun paikkakunnalla asuu yksi suomen parhaista takkamuurareista. Sukupolvien saatossa on mukaan tarttunut sellaista tietoa takkojen rakentamisesta, jota ei koulunpenkiltä saa, eikä aina edes pitkään itse tekemällä. Ojasilla tieto on kulkenut perintönä isältä pojalle ja pojanpojalle yli sukupolvien kuilun. Jälki on sitten sen mukaista. Nyt saatetaan 1953 valmistettu takkauuni nykypäivän tasalle. Työnjälki on ammattimiehen jälkeä. Enää odotetan pinnan puhaltamista puhtaaksi ja slammaamista valkoiseksi. Uuni on kuin uusi.

Seuraavana odotetaan ikkunoiden saapumista, uusien ikkunoiden pitäisi saapua viikolla 41-42. Silloin talo alkaa saada jo uutta ulkoasua ja käsityksen remontin suunnasta saa hiukan paremmin. Mutta hyvältä näyttää.
_______________________
Kuvat Hannu Niemelä