Ristiäisiä ja muita juttuja

Käytiin tässä heinäkuun lopulla pikaisesti isoolla kirkolla; kun kerran oikein hyvä syykin oli. Tyttären lapsen ristiäiset Malmilla. Saavuimme isoon kirkon asemalle puolen päivän aikoihin ja kun muutama pikkujuttu oli vielä vähän vaiheessa niin lähdettiin hampparoimaan turisteina kirkonkylälle. Jänää olla "ulkopuolisena" maailmassa, jossa on viettänyt useita vuosia parasta työaikaansa. Ja kas kummaa eksyimme johonkin merkilliseen kalliokumpareeseen johon on laitettu katto montun päälle. Oli kuulemma se paljon maailmalla ihasteltu Temppeliaukion kirkko - joskus kalliomoskeijaksikin kutsuttu. Kyllä siellä sitten vilistikin ulkomaaneläviä - oli italiaanoa, jaappanilaista, unkarilaista ja ties mistä kotoisin olevaa ihmistä. Hyvä että sekaan sopi - tai että kirkko saatiin tyhjäksi ennen siellä alkanutta vihkitilaisuutta.

Yö vietettiin Hotelli Presidentissä - huoneessa, joka oli muuten mukava, mutta näköala oli varmasti isoonkirkon heikoin - näkymä hotellin ahtaalle sisäpihalle. Siispä verhot edessä koko ajan. Sunnuntaiaamusella sitten käytiin ahtamassa aamiaista napa täyteen - kun se kerran hintaan kuului. Tosin ateria jäi pienehköksi kun edellisen illan mässäily Zetorissa ei oikein antanut vielä näläntunnetta. Tiesinhän tosin Zetorin maineen menomestana ja niin edespäin, mutta ruokapaikkana ei voi kuin kehua. Annos oli hyvän kokoinen ja pihvikin juuri oikein mediumiksi paistettu, mehukas ja murea. Puhumattakaan Zetorin ilmapiiristä - joka oli tunnettuun tapaansa leppoisanrento. Tulihan ihan mieleen jotta pitäiskö täs laittaa tänne Pienellemäelle kilpailija - vaikka Harmaa ferkku tai valmetti.

Aamiaisen jälkeen lompsittiin aulaan ja kirjauduttiin ulos pressasta ja liikuteltiin itsemme asemalle, josta kömmittiin N-junaan, jolla sitten köröteltiin Malmin kauniiseen monikulttuuriseen lähiöön - kaupungin osaan, mikälie. Siinä pitkin mukavaa ja viihtyisää Malminraittia kulkiessa näki muutamia vanhoja tuttuja tutussa kunnossa ja sai viittilöidä kaikkien yhteiset lähiomaiset korjaamaan hieman heikossa hapessa olevat tuttavat pois katukivetykseltä. Siinä pienen matkaa kujettuamme vastaan tuli ulkoasultaan umahallia muistuttava rakennus - tiesin sen olevan Malmin seurakunnan kirkon. Emme tunkeneet sisään kesken kirkonmenojen. Mitäs me jumaliset ihmiset niillä menoilla tekisimme. Istuksittiin ja odotettiin ulkopuolella juhlakalua saapuvaksi paikalle. Aikansa kun odottaa niin odotus palkitaan. Ensin saapuivat paikalle äiti, kummitäti ja rokkitäti. Siispä sisälle rakennukseen joka osoittautuikin mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Siinä oli muistumia Ravennan merovingiaikaisesta kappelista ja Aachenin palatsikappelista - yhdyskäytävä saliin ja parvelle sekä erillinen kasterotunda. Eikä kirkkoherrakaan ollut lainkaan hullumpi tapaus. Mainio seuramies ja tietäväinen muutenkin. Jopa perheemme skeptikkokin viihtyi pitkään hänen kanssaan keskustellen.
Itse kastetilaisuudessa meinas papalta mennä senatsakaisin vai miten se nyt oli. Joka tapauksessa isovanhemman rukousta lukiessa pääsi liikaa erilaisia ajatuksia muurien rakosista karkuteille. Onneksi mitään kunnon munausta ei sattunut.

Juhla oli paitsi Fannyn ristiäiset niin myöskin Ossin ripillepääsyn johdosta järjestetty - tosinhan Ossi vasta meni riparille nyt täksi viikoksi, juhla oli vain hyvä järjestää nyt yhdessä ristiäisten kanssa. Olihan juhlaan vielä kolmaskin syy - tyttäreni oli juuri virallistanut aviosuhteensa kumppaninsa kanssa. Mikäs sen mukavampaa. Vanhaa miestä vietiin kuin litran mittaa - pappaa nimittäin. Ugh olen vuodattanut sanoja nettiavaruuteen, jonne hautautukoot.

Kylällä tapahtuu

Kihniänkylässä järjestettiin tänään kylätapahtuma, jossa esiteltiin kylän aktiviteetteja ja asukkaiden harrastuksia. Menin Juulin kanssa polkupyörillä tapahtumaan. Ensimmäisenä törmättiin liikenteenohjaajaan, jona toimi nuorisoseuran herrapuheenjohtaja. Kun siinä sitten hissuksiin poljeskeltiin Sampolaan alkoi sieltä kuulua tuttu "lampaankutsumakoneen" elikkä zetorin ääni. Javanaisen Unto oli juuri lähdössä ajeluttamaan halukkaita Zetorillaan.



Pihassa puksutteli vanha maamoottori ja sylkäisi aina ajoittain isomman savupöllähdyksen ilmoille. Tuollaisen voimakoneen avulla on aikoinaan meilläkin pyöritetty puimakonetta. Hyvin tuntui pyörivän, miten paljon siitä olisi nykyisellään saatavissa voimaa ulos onkin sitten toinen kysymys.

Siitä vierestä sitten aloitti vanhojen autojen näyttelyn vanha tuttu johtotähti. Mukana monta mielenkiintoista autovanhusta, mm meidän havittelema pinkki Saabin sämpylä ja siinä vieressä sitten se millä siirtymä vajaa vusi sitten toteutettiin. Hääautomme siinä komeili. Esillä oli autoa varakkaammalle ja vähemmän varakkaalle. Huomiota kiinnitti esimerkiksi Volgan suuri maavara. Olipa mukana kolme hevostakin, oli mustang, shetlanninponi ja ratsuponi.


Kaksipyöräisiä oli mukana joitakin kappaleita, ja yksi aivan oikea moottoripolkupyörä.

Sisällä paikalla oli posliinimaalaaja työnäytöksessä ja pitsinnyplääjän tarvikkeet tyynyllä - nyplääjää ei näkynyt. Ainakin minä saisin langat välittömästi sotkuun, oli sen verran monimutkaisen näköinen systeemi.



Ulkona oli vielä puutöitä esillä, hienoja sorvauksia, pihasta suuntasimme sitten pyörät kohden kuntorataa, jossa piipahdimme talven aikana pykätylle kodalle. Kyllä kuntorata alkaa houkutella kun vielä saadaan valmiiksi hotelli "helpotus". Siinä kodan kohdalla komeili pylvään päässä hieno pöllö ja saunavihtojen tekijä.

Toukokuun päiviä ja öitä

On tässä toukokuun aikan tehty vähän muutakin kuin heilutettu vasaraa. Tämän viikon antia on ollut vierailu Majami-talleilla tutustumassa uusiin hevosiin ja varsoihin.
Samoin käytiin Sydänmaankylällä sukuloimassa ja saunomassa. Jostakin varmaan tuntuu turhalta hehkuttaa rantasaunasta. Mutta tämä sauna on tapaus. Sinne ei mennä noin vain, että käväistään saunomassa, kun sauna tuossa rannassa odottaa. Lämmittäminen vaatii aikaa sellaiset 4 tuntia, mutta lopputulos on sitten sen arvoinen. Kun aitokiukaan löylyluukun avaa ja kaataa kiville löylyvedet: suhahtaa kiuas aivan omalla tavallaan; lämmin pehmoinen höyry leviää tilaan ja hellii ihoa.




Löylyttelyn lomassa on mukava käydä järvivedessä uimassa. Nyt vesi ei ollut vielä kovin lämmintä, mutta jo kolmannella kierroksella tunne oli aivan euforinen - vastaa lähes maratonin jälkeistä endorfiiniryöppyä. Kaiken kruunaa hyvä seura, ei liikaa tiukkaa pipoa tai vannetta otsalla. Hersyvää huumoria ja syvämietteistä keskustelua aina välillä.

Niin meinasin unohtaa, että samalla kun on täällä alavalla mäettömällä maalla asuttu, niin on palattu joihinkin lapsuudesta tuttuihin asioihin, mm ravit ovat avautuneet toisella tavalla kuin joskus työtehtävissä ollessa. Onneksi en ole vielä päätynyt raviohjelmiin loppukevennykseksi - oheinen kuva kyllä senkin mahdollistaisi.



Rakennushommissa on vuorossa ollut rakorimojen naulailu ja ikkunaympäristöjen nakertelu. Oma mielenkiintoinen työnsä. Erityisesti ikkunavuorilautojen mallin valinta vaikuttaa paljon lopputulokseen - menikö metsään - vai miten kävi. Sähkömies kun vielä ehtii käydä vetämässä narunsa vinttiin, niin saan nekin tilat naputella sadepäivinä kuntoon.

Pihalla ei vielä ole valmista, muutama kiviaidanpätkä tehtynä, mutta kun ei saa sellaista kuutiometristä kivenlohkaretta liikkeelle omin voimin, niin ei auta kun odottaa syksympiä aikoja ja kutsua kaivuri paikalle. Jotakin pientä sentään on tehty, kun pihamaassa kerran on lautakasoja - osa purkulautaa osa uutta - niin niistähän on hyvä naulailla joutoaikoina kasvatuslavoja ja miniminikasvihuone tomaateille, salaateille ja mansikoille. Kaipa niistä jotakin saa - jos ei muuta niin ainakin ajankulua.

Talo valmistuu - vähitellen tai ei sittenkään.

Viime postauksesta on kulunut aikaa luvattoman pitkään. syynä saamattomuus tai jokin muu, mutta kyllä täällä jotakin on saatu aikaankin. Alakerta on muutamaa listanpätkää vaille valmis. Lopultakin. Olen pakertanut tätä yksin marraskuusta alkaen. Seinäpaneelit ammuskeli suht kivuttomasti paikoilleen, mitä nyt päätykamarin vanha hirsiseinä koolauksia laittaessa pääsi liikkumaan yläosaltaan ja samalla painoi kamarin joasennettua paneelointia ylhäältä sisään. Syynä oli yläkerran muutokset, yksi pystytuki poistettu ja kun seinän yläosa olikin pelkästään sen tukemana paikoillaan pääsi se liikkumaan hiukan sivusuunnassa. Vaikeutti sitten sisäkaton asennusta kun viimeisen laudan joutui vetämään kiilamaiseksi.



Mutta muutoin on mennyt mukavasti, lattia meni paikalleen nätisti vaikka olikin nk talouslaatua elikkä oksaista ja osittain vajaakanttista. Asiahan ei vaikuta mitenkään itse rakentamiseen koska vajaat jäävät alapuolelle. Taisin nyt kuitenkin olla vähän yltiöpositiivinen - ei kaikki aivan näin hyvin mennyt. Kokeilin nimittäin miltä tuntuu kun vetää sirkkelillä sormenpään halki. Se hidasti kummasti toimintaa. Vaikka ei yllätys yllätys ollut oikeastaan kipeä. Hidasti kuitenkin lankkujen asennusta huomattavasti. Joulukin siinä meni samoin Uusivuosi.












Onnistunein osio on alakerran sauna, joka onnistui yliodotusten. Tummaksi sävytetty seinä ja katto, haavasta rakennettu lauteet ja puulämmitteinen kiuas kruunaa kokonaisuuden. Saunaa on nyt käynyt oman porukan lisäksi eräs vanhimmista kavereistani ja pääsiäisenä isä ja sisaruksen testasivat saunan ominaisuudet. Saunan löylyt ovat pehmeät ja mukavan leppeät. Saunan valaistukseksi tuli ledlampuista rakennettu tähtitaivas.




Toinen ylpeyden aihe on keittiö, sen mittatyönä toteutettu kaapisto umpitammiovin sopii tilaan kuin nenä päähän. Vallankin kun muut huoneet on saatu alhaalla kuntoon ja on saatu keittiöön kuulumattomat kalusteet osittain oikeille paikoilleen.




Onneksi tuvan luonne säilyi, vaikka vanhat hirsipinnat jouduttiinkin paneeloimaan hirsipaneelilla. Sopii mukavasti vanhan takan kanssa tyylillisesti yhteen. Seinälle asetettu lämpöpatteri, maalämpöpumppu hyrrää ja työntää lämpöä linjoihin, eteinen, kirjasto, keittiö ja pesutilat lattialämmöllä tupa ja kamari patterilla.




Ensiviikolla alakerran viimeistelyt ja sitten kiivetään vintille ja aloitetaan vintin ilmansulkupapereiden ja koolinkinen naulaaminen. Kesällä pitäisi olla siinä kunnossa, että saadaan siirtää makuuhuone ylös. Sykymmällä sitten pitää laittaa maalaustalkoot pystyyn ja vetää seinät punaisiksi valkoisin nurkkalaudoin ja vaaleanokran värisin päätykolmioin.



Missä vaiheessa saa terassin ja siihen sen kylpytynnyrin paikalleen asennettuna toimimaan onkin sitten iso kysymys. Kannibaalipata on kyllä jo valmiina mutta on nyt asemassa, jossa ei voi sitä käyttää kun matkailuauto on vaarallisen lähellä pataa.



Nyt pääsiäisen pyhä on kohta ohi ja huomisesta eivielä tiedä, mitä tuo tullessaan.