Tarinoita vanhan äijän elämästä ja mahdollisista unelmista vanhan maalaistalon muokkaamisessa eläkeasunnoksi.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Toukokuun päiviä ja öitä
On tässä toukokuun aikan tehty vähän muutakin kuin heilutettu vasaraa. Tämän viikon antia on ollut vierailu Majami-talleilla tutustumassa uusiin hevosiin ja varsoihin.
Samoin käytiin Sydänmaankylällä sukuloimassa ja saunomassa. Jostakin varmaan tuntuu turhalta hehkuttaa rantasaunasta. Mutta tämä sauna on tapaus. Sinne ei mennä noin vain, että käväistään saunomassa, kun sauna tuossa rannassa odottaa. Lämmittäminen vaatii aikaa sellaiset 4 tuntia, mutta lopputulos on sitten sen arvoinen. Kun aitokiukaan löylyluukun avaa ja kaataa kiville löylyvedet: suhahtaa kiuas aivan omalla tavallaan; lämmin pehmoinen höyry leviää tilaan ja hellii ihoa.
Löylyttelyn lomassa on mukava käydä järvivedessä uimassa. Nyt vesi ei ollut vielä kovin lämmintä, mutta jo kolmannella kierroksella tunne oli aivan euforinen - vastaa lähes maratonin jälkeistä endorfiiniryöppyä. Kaiken kruunaa hyvä seura, ei liikaa tiukkaa pipoa tai vannetta otsalla. Hersyvää huumoria ja syvämietteistä keskustelua aina välillä.
Niin meinasin unohtaa, että samalla kun on täällä alavalla mäettömällä maalla asuttu, niin on palattu joihinkin lapsuudesta tuttuihin asioihin, mm ravit ovat avautuneet toisella tavalla kuin joskus työtehtävissä ollessa. Onneksi en ole vielä päätynyt raviohjelmiin loppukevennykseksi - oheinen kuva kyllä senkin mahdollistaisi.
Rakennushommissa on vuorossa ollut rakorimojen naulailu ja ikkunaympäristöjen nakertelu. Oma mielenkiintoinen työnsä. Erityisesti ikkunavuorilautojen mallin valinta vaikuttaa paljon lopputulokseen - menikö metsään - vai miten kävi. Sähkömies kun vielä ehtii käydä vetämässä narunsa vinttiin, niin saan nekin tilat naputella sadepäivinä kuntoon.
Pihalla ei vielä ole valmista, muutama kiviaidanpätkä tehtynä, mutta kun ei saa sellaista kuutiometristä kivenlohkaretta liikkeelle omin voimin, niin ei auta kun odottaa syksympiä aikoja ja kutsua kaivuri paikalle. Jotakin pientä sentään on tehty, kun pihamaassa kerran on lautakasoja - osa purkulautaa osa uutta - niin niistähän on hyvä naulailla joutoaikoina kasvatuslavoja ja miniminikasvihuone tomaateille, salaateille ja mansikoille. Kaipa niistä jotakin saa - jos ei muuta niin ainakin ajankulua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)