Juhannus on taikojen aikaa - ja lemmen. Itse tein nopean ja joistakin ehkä uskaliaan ratkaisun. Kihlauduin rakkaani kanssa tunnettuamme tasan kaksi kuukautta. Nopea ratkaisu, mutta tuntuu oikealta. Joitain tämä asia on tuntunut kiusaavan ja aiheuttanut jakoa leireihin. Jos olet toisen juhlissa olet toista vastaan. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, sillä ratkaisuhan on minun ja rakkaani välinen asia. Molemmilla aikuiset lapset edellisistä liitoista. Pitää muistaa, että kahden jo kypsän ihmisen liitossa ei ole mitään pahaa. Kummankin lapset säilyvät edelleen kummankin lapsina ja toiset vanhemmat säilyvät edelleen vanhempina. Jos vanhempien välit eivät kestä ja seurauksena on avioero, erotaan puolisosta eikä lapsista. Uudessa liitossa vaikeutena tuleekin olemaan tasapainoisten suhteiden luominen lapsiin. Omassa tapauksessani voin sanoa, että molemmilla ovat lapset käyneet kovaa koulua ja selvinneet siitä läpi puhtain paperein - väittäisin jopa kypsempinä ihmisinä kuin me vanhemmat.
Ainakin minusta tuntuu, että minulla on uusi teini-ikä ja rakastuminen kuin nuorena. Nyt vain vanhan äijän nahoissa ja riitelynsä riidelleenä. Toivon molempien lapsilta ymmärrystä ja pitkämielisyyttä meitä hupsuja vanhuksia kohtaan. Voin vakuuttaa molemmilla olevan hienot lapset, joita ilman emme olisi sitä mitä nyt olemme.
Ihminen yksin on
hämärässä hapuileva - tietään
etsivä.
Toinen rinnalla
on tukea ja näkee hämärässäki
pidemmälle.
Rakkaus ihmiseen
kokonainen sielu - puhtaana
auttamassa.
Elämässä valoa
kykyä ymmärtää - itseä
ja toista.
Rakastaa, rakastaa
unohtaa menneet murheet
eheytyä
Olla ihminen
ihmiselle.
Minä haluan toivottaa teille kovasti onnea!
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että hetken uutisen kuultuani, pyörin sukissani kuin mustasukkainen pikkutyttö, jonka polvisukat valahtivat pahasti makkaralle.
Se on minun isäni! Kukaan ei "vie" minun isääni! Mielenkiintoista huomata itsessään, 33 vuotiaana tällaisia ajatuksia.
Asiaa hetken pyöriteltyäni ja pohdiskeltuani omaa kasvamistani, totesin, ettei ongelmaa ole. Ei edes minun pääni sisällä.
Minusta päätöksesi on hieno! Mitä sitä onnellisuuttaan kätkemään!
Tiedän että tämä on ollut monelle aikamoinen yllätys. Jopa vaikeaa hyväksyä. Mutta näin se elämä meitä vie. En olisi uskonut itsekkään jos joku olisi maaliskuussa tai huhtikuun alussa vihjannut jotakin tämän suuntaista. Mutta näin tässä nyt mennään. Ja tämähän ei vaikuta siihen ettetkö sinä - samoin kuin muutkin lapset - ole edelleen minulle samalla tavalla lapsiani kuin aiemminkin.
VastaaPoista