Tarinoita vanhan äijän elämästä ja mahdollisista unelmista vanhan maalaistalon muokkaamisessa eläkeasunnoksi.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Asunnon remppa etenee
Kävin tänään Jampan kauniissa ja monikulttuurillisessa kaupunginosassa tytärtäni tapaamassa. Katseltiin vähän miten nyt kannattaisi yrittää elämässä eteenpäin. Koulutuspaikkoja ei tunnu olevan eikä nykyinen työtehtävä ole vielä osoittautunut kovin kannattavaksi - johtuen tietysti heinäkuusta ja ihmisten lomista. No. kyllä asiat tapaavat aina järjestyä. Niin varmasti myös opiskelupaikka järjestyy jostakin.
Kotiin tultuani jatkoin remontointia, toisen makuuhuoneen seinät saivat luovuttaa jo hiukan nuhraantuneet tapettinsa roskiin. Seinissä olikin kohtuullisen paljon paikattavia reikiä. Seinään kiinnitettynä on ollut kirjahylly - siis kiinnikkeet pois ja reikiin paikkamassaa. Myös useiden taulujen koukuista on jäänyt jälkensä, ei auta kuin paikata. Nyt pohjatyöt on kuitenkin tehty ja pohja saa kuivua rauhassa huomiseen. Sitten hionta hienolla hiekkapaperilla ja pölyjen pyyhintä ennen uusien tapettien levittämistä paikoilleen. Mutta sittenpä sekin on tehty. Enää on keittiö tapetoimatta ja olohuoneen seinien maalaus. Vanhat tekstiilitapetit kun on joskus maalattu niin eivät irtoa alustastaan, parempi sävyttää maalit tapettien sävyihin sopivaksi. Jotta kyllä se siitä vielä valmistuu. Ja pääsee myymään tämän pois ja muuttamaan mökille, lähelle armasta.
torstai 28. heinäkuuta 2011
Blogiperhe kasvaa 2
Armaani tytär aloitti myös kirjoitamisen nimimerkillä Hiinokka. Jotta kyllä luettavaa riittää. Aivan kiva juttu.
Festariviikonloppuna käytiin isän luona katsomassa hänen voitiaan ja samalla naapurin koiranpentuja. Ohessa yksi malli pikkukoirista.
Festariviikonloppuna käytiin isän luona katsomassa hänen voitiaan ja samalla naapurin koiranpentuja. Ohessa yksi malli pikkukoirista.
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Blogiperhe kasvaa
Tänään parempi puoliskoni aloitti kirjoittamisen ja loi oman sivun. Pienenmäen Emäntä kirjoitelee nyt tuntemuksiaan, sikäli kun tekstit saadaan näkymään. Sivusto jotenkin oikuttelee eikä näytä sivua ainakaan vielä.
Muutoin viimeviikko oli aika vauhdikas, minäkin vanha äijänkäppyrä kävin Tuuris Miljoona Rockissa. Piti käydä katsastamassa josko Scorpionit vielä jaksaisivat heilua lavalla. Kyllä jaksoivat. Rumpali järjesti keskellä settiä muille sellaisen 10-15 minuuttisen huilitauon vetämällä tuollaisen pikkuisen rumpusoolon. Jäähyväiskonserttisarjan ohjelmisto rakentuu suurelta osin vanhasta ja jo koetusta musiikista. Elämys kyllä kuulla livenä aiemmin vain levyiltä kuunneltuja juttuja. Edelleen hyvä livebändi. Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan, paitsi Rollarit jaksaa edelleen....
Muutoin viimeviikko oli aika vauhdikas, minäkin vanha äijänkäppyrä kävin Tuuris Miljoona Rockissa. Piti käydä katsastamassa josko Scorpionit vielä jaksaisivat heilua lavalla. Kyllä jaksoivat. Rumpali järjesti keskellä settiä muille sellaisen 10-15 minuuttisen huilitauon vetämällä tuollaisen pikkuisen rumpusoolon. Jäähyväiskonserttisarjan ohjelmisto rakentuu suurelta osin vanhasta ja jo koetusta musiikista. Elämys kyllä kuulla livenä aiemmin vain levyiltä kuunneltuja juttuja. Edelleen hyvä livebändi. Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan, paitsi Rollarit jaksaa edelleen....
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Porvoota mittailemassa
Viime sunnuntaina se sitten toteutettiin. Päiväretki Porvoseen ms J.L.Runebergillä. Ilma olisi voinut olla hiukan lämpöisempi mutta kyllä matka täytti odotukset. Hidas ja rauhallinen matka saaristoreittiä Porvooseen. Sitä ei aina tahdo uskoa kuinka kaunis Suomenlahden saaristo oikeasti on. Saarten sokkelo, salmia, niemiä lahdelmia ja toisella puolen aava meri. Jotenkin kiireisten ja kireiden ihmisten ilmekin muuttuu ja näkee miten rauhallisempi rytmi tekee jokaiselle hyvää. Matkaan sisältyi kaikenlaista pientä yllättävääkin. Kustaanmiekan kapeus - kun pääsi seuraamaan valtavan kokoisen ruotsinlautan tunkemista kapeasta salmesta läpi, uskomattomia suorituksia, kauempaa katseltuna näytti siltä, että saarten ja laivan kylkien väliin jää vettä vain muutama metri.
Itse Porvoossa aikaa ennen lähtöä takaisin jäi vain muutama tunti, itseasiassa juuri sopivasti. Ehdittiin Liisan kanssa käydä kävelyllä vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa ja piipahtamassa tuomiokirkossa. Syvällisiä tutustumisia siinä ei tietysti ehtinyt tekemään. Kävely mutkikkailla ja kapeilla kujilla herätti inhimillisen mittakavan kaipuun uusillakin alueilla. Ostoksilla käytiin vain Pienessä Suklaatehtaassa, ei Brunbergin myymälässä. Syömässä kävimme empirekaupunginosassa aivan tavallisessa Rossossa, koska muissa paikoissa olivat jonot sitä luokkaa, ettei olisi ehtinyt syödä ennen lähtöä.
Mukava retki, ei hoppua, kun vain muisti tuon laivan lähtöajan. Vahinko ettei sunnuntaina ollut höyryjunayhteyttä Keravalle. Paluu olisi ollut mukava suoritaa sillä läpi hedelmällisen Uudenmaan viljelysalueiden. Katseltavaa ja koettavaa jäi aivan tarpeeksi toistakin retkeä varten. Sen voi sitten tehdä jollakin toisella tavalla. Suosittelen muillekin.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Helteitä
Heinäkuu ja nyt on todelliset helteet. Ilma on painostava ja kuuma. Tulenvirettäkään ei tunnu. Viikonloppuna oli tarkoituksenamme mennä Liisan kanssa käymään Porvossa höyrylaivalla. Ajatuksesta oli luovuttava, koska yö oli niin kuuma ettei nukkumisesta tullut mitään, eikä aamulenkki koiran kanssa luvannut hyvää. Liisan oli mentävä pitkäkseen ja levättävä muutama tunti. Auringon polttavat säteet olivat liikaa. Lämpöhalvauksen riski oli liian suuri. Siispä aika kului kotosalla jotakin pientä käpsehtien ja puuhaillen. Vasta ilta toi pienen tuulenvireen ja jaksoimme grillata hiukan syötävää syrenipensaiden suojassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)