Viime sunnuntaina se sitten toteutettiin. Päiväretki Porvoseen ms J.L.Runebergillä. Ilma olisi voinut olla hiukan lämpöisempi mutta kyllä matka täytti odotukset. Hidas ja rauhallinen matka saaristoreittiä Porvooseen. Sitä ei aina tahdo uskoa kuinka kaunis Suomenlahden saaristo oikeasti on. Saarten sokkelo, salmia, niemiä lahdelmia ja toisella puolen aava meri. Jotenkin kiireisten ja kireiden ihmisten ilmekin muuttuu ja näkee miten rauhallisempi rytmi tekee jokaiselle hyvää. Matkaan sisältyi kaikenlaista pientä yllättävääkin. Kustaanmiekan kapeus - kun pääsi seuraamaan valtavan kokoisen ruotsinlautan tunkemista kapeasta salmesta läpi, uskomattomia suorituksia, kauempaa katseltuna näytti siltä, että saarten ja laivan kylkien väliin jää vettä vain muutama metri.
Itse Porvoossa aikaa ennen lähtöä takaisin jäi vain muutama tunti, itseasiassa juuri sopivasti. Ehdittiin Liisan kanssa käydä kävelyllä vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa ja piipahtamassa tuomiokirkossa. Syvällisiä tutustumisia siinä ei tietysti ehtinyt tekemään. Kävely mutkikkailla ja kapeilla kujilla herätti inhimillisen mittakavan kaipuun uusillakin alueilla. Ostoksilla käytiin vain Pienessä Suklaatehtaassa, ei Brunbergin myymälässä. Syömässä kävimme empirekaupunginosassa aivan tavallisessa Rossossa, koska muissa paikoissa olivat jonot sitä luokkaa, ettei olisi ehtinyt syödä ennen lähtöä.
Mukava retki, ei hoppua, kun vain muisti tuon laivan lähtöajan. Vahinko ettei sunnuntaina ollut höyryjunayhteyttä Keravalle. Paluu olisi ollut mukava suoritaa sillä läpi hedelmällisen Uudenmaan viljelysalueiden. Katseltavaa ja koettavaa jäi aivan tarpeeksi toistakin retkeä varten. Sen voi sitten tehdä jollakin toisella tavalla. Suosittelen muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti