perjantai 30. joulukuuta 2011

Vuoden vaihde lähestyy

Hankin tässä itselleni päänsäryn jo ennen vuodenvaihdetta. Samalla työllistin vähän ensiapu/lanssiväkeä ja aiheutin polille ruhkaa. Olin eilen illalla menossa laittamaan lisää puita saunanpesään, kun jalassani olleet "yleisturvajalkineet" - Crocksit päättivät lennähtää kohden taivasta. Maapallon pinta törmäsi vastaan seuraavassa järjestyksessä: 1) kämmenet maahan, 2) ahteri tömähtää nurmeen ja 3) pää kolahti porraskiveen. Tapahtumasarjan seurauksenä syntyi takaraivooni ventti, joka vuoti runsaasti verta. Soitin armaalle vaimolleni makaavani maassa porraspäässä - mutta hän ei kuullut soittoani. Märässä sohjossa köllöttäminen alkoi tuntua jotenkin hölmöltä. Kontin pystyyn ja kompuroin sisälle päätäni pidellen - en kainalossa tai muuten kannatellen - vaan painoin käsilläni ruhjetta. Iskin märän takapuoleni kynttiläarkulle ja ympärilläni alkoi aivan turha tohina.

Rakkaani kyseli mitä oli sattunut ja toimitti meillä kylässä olleen tyttäreni kanssa talouspyyhettä kun verenvuoto oli aika ilkeän näköistä ja soittivat sitten sairaankuljetuksen. Hälytyskeskus lähetti paikalle ensivasteyksikön, jonka kaverit vetivät päähän verkkosukan ja tuppoa ruhjeelle. Mittailivat verenpainetta ym sellaista pientä puuhaa, mitä nyt heidän touhuihinsa kuuluu. En ole ollut aiemmin noiden toimenpiteiden kohteena, mutta kaikki oli hyvin tuttua sillä olen seuraillut vastaavaa toimintaa sivusta useasti ja ollut myös mukana avustamassa tarpeen niin vaatiessa. Ambulanssin saapuessa olo alkoi jo tuntua aivan hyvältä, mutta kun lanssimiehet kytkivät sydänseurantalaitteen päälle melkein huolestuin, sillä sydänkäyrä näytti mekoista sykkyrää, syke oli tiheä ja epäsäännöllinen, mukana runsaasti nk välilyöntejä - kansanomaisesti kuvattuna sydän muljahtaa.

Lähdettiin siitä sitten kohden Seinäjokea ja keskussairaalaa koska terkkarin päivystys oli jo sulkeutunut. Siellä sitten pääsin parturiin, leikkasi hiukset tosin vain pälveksi pois. Ei kuulemma kuulunut toimenkuvaan leikata siiliksi. Lääkärikin siihen sitten saapui ja tuikkasi puudutusainetta ruhjeeseen ja ompeli neljä tikkiä päähän. Ehdotin nappeja tai vetoketjua - siltä varalta jos tulee tavaksi kaatuilla niin olisi helppoa vetää napit kiinni. No tavalliset tikit ommeltiin ja pää paketoitiin kuin Tuntemattoman Rokalla. Käskivät vielä röhnöttää hoitopöydällä kun tulivat isommman sydänseurantalaitteen kanssa paikalle. Mittasivat mitä mittasivat ja totesivat kyseisen pumpun nyt toimivan aivan normaalisti. Sain kouraani nivaskan papereita ja ohjeet miten olla ja elää haavan kanssa. En tosin ymmärrä, miten lepo auttaa päänahan paranemisessa, koska enhän minä päänahan lihaksia käytä esim veden kannossa tai puiden pilkkomisessa. Ainakaan ole tähän saakka käyttänyt.

Nyt on sitten päänsärkyä - ei tosin niin paha kuin kuvitella saattaisi kun ajattelee pään ja porraskiven kohtaamista. En ole vielä tarkistanut minkälaisia traumoja porraskivi on saanut. Ajatelkaa nyt - ensin tallotaan monta sataa vuotta jalkoihin ja sitten aletaan vielä hakata päätä kiven reunaan. Johan siinä vähemmästäkin tulee ongelmia porrasiven henkiseen elämään.

Kivat UudenVuoden toivotukset kaikille mahdollisille ja mahdottomille lukijoilleni.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Lemmikin - ei - perheenjäsenen kuolema

Tähän juttuun on koira haudattuna aivan kirjaimellisesti. Venäjänvinttikoirani Bella kuoli marraskuun viimeisenä päivänä. Ei yllätyksenä kenellekkään, sillä Bellalla oli ikää paljon ja jo keväällä alkoi esiintyä viitteitä siitä ettei kaikki ollut aivan kohdallaan. Maitorauhasten alueella oli möykkyjä, jotka kasvoivat vähitellen. En kuitenkaan katsonut leikkaushoitoa mielekkääksi. Bella olisi saattanut menehtyä operaatiossa. Nyt Bellalle jäi vielä kaunis kesä elettäväksi ja muutto maalle mökille - jossa on aina viihtynyt.

Viimeisten kuukausien aikana Bella osoitti itsessään vielä uusia puolia. Ensin hyväksyi uuden kumppanini ilman mutinoita ja osoitti ystävyyttään. Mökille muuton jälkeen hyväksyi kumppanini vanhan tipsun, Ilonan, ilman sen kummempia ärinöitä. Leikkivät aina yhdessä ja kulkivat ryhmänä mukanani niin marjametsällä kuin vedennoudossa. Kun laumamme kasvoi vielä parilla kissanpennulla adoptoi pienimmän Pipsakissan omakseen.

Mutta aikanaan kaikki kaunis loppuu. Näin Bellan takajalat menivät, jonkinlainen halvaus. Kun oli soiteltu eläinlääkäri paikkalle ja aseteltu Bella kunnolla takaisin sänkyynsä - annettu lusikalla vettä ja suussa liukenevaa aspiriinia, alettiin odottaa lääkärin tuloa. Puolilta päivin koira nosti päätään haukahti hiljaa, asetti päänsä huokaisten tyynylle ja alkoi kuulostella jotakin korvat hörössä ja sai muutaman kouristuksen ja nukkui pois.



Tunne oli vahva - ei eronnut omaisen kuolemasta - oli vaikeaa soittaa lääkärille ja perua hänen tulonsa. En varmaankaan tarvitse todistusta missään - ja jos tarvitsen niin nythän minulla on varmasti jotakin EU-direktiiviä rikkoen tontillani koira haudattuna.