110-vuotiaiset

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoittelusta. Välissä on ehtinyt tapahtua paljon. Järvenpään asunto on myyty ja rahat saatu siirrettyä nykyiseen pankkiin. Eikä vähäisimpänä seikkana ole ollut meidän yhteiset synttärit 18.2.2012. Yhteenlaskettuna siitä tuli tuollaiset vaatimattomat 110 vuotta. Varsinaiset rollaattoribileet siis.

Ei mitään sellaista vaan juhlat pidettiin yhden pienen kyläkaupan ravintolan yläsalissa, mukaan oli kutsuttu karvan alle sata vierasta, joista paikalle pääsi n 70 henkilöä kun osan oli kaatanut viimehetken sairastumiset.

Mikä mukavinta, juhliin pääsivät uuden suurperheemme lapsista melkein kaikki, vain yhden saapuminen ei onnistunut opiskelu ja työtehtävien vuoksi. Mutta oli mukavaa, kun iso joukko läheisiä oli läsnä. Samalla ehkä ryhmämme, joka ei ole suinkaan pieni, alkaa vähitellen tutustua toisiinsa. Tiedän toki etteivät he tule koskaan tuntemaan toisiaan siraruksiksi, mutta olisi paljon, jos he tuntisivat toisensa ystäviksi. Samoin kuin lastenlapset, vaikka osittain ikäerot ovatkin suuria.

No juhlilla syötiin ja juotiin kahvetta ja kakkua. Jotkut joivat lisäksi jotakin muutakin, ravintolassa kun kerta oltiin. Onneksi ei mitään järkyttäviä ylilyöntejä sattunut, vaan kaikki sujui aivan mallikkaasti. Isä lausui meille Leinoa ja tanssijalan kutinaan antoi potkua Teuvo ja Tähtivyö niminen porukka. Siis niille, joiden jalkaa kutisi, itselläni on tunnetusti tanssitaidoissa pahasti vikaa, joko mulla on kaksi vasenta jalkaa tai päinvastoin. Piti kuitenkin yrittää vääntää mukana.

Olihan joukossa myös vanha lapsuudenkaverini vaimonsa kanssa, heidät olinkin nähnyt viimeksi kunnolla heidän häissään, jossa heiluin kameran kanssa.

Ilta päättyi aikanaan ja kotiuduttiin sitten pikkuisen mutkan kautta, lapseni kun menivät isoisälleen yöksi. Hienoa, että saattoivat olla näin isolla ryhmällä hänellä vieraana. Vierailut kun eivät ole olleet aivan yksinkertaisia järjestettävi, yhdestä jos toisestakin syystä johtuen. Kotimatkalla kävimme vielä onnittelemassa yhtä samaan aikaan vuosipäiviään viettävää henkilöä ja käväistiin kuuntelemassa Ravintola Troijassa Peräseinäjoella bändiä, josta kuulimme juhlissa. Olisi kuulemma, nimestään huolimatta, kuulemisen arvoinen. Niin kuin olikin. Bändi soitteli tyylipuhdasta rautakitaralankaa, niiltä ajoilta kun minäkin aloin kuunnella rytmimusiikkia. Niin bändin nimi oli The Kondoms elikkä tuttavallisesti kortsut.

Remontointi etenee

Hiljaiselon jälkeen alkaa lopultakin jotakin tapahtua. Talon pohjapiirustus alkaa olla kunnossa, joten niiltäosin pääsee hakemaan rakennuslupaa; kunhan on käynyt hakemassa naapureilta suostumuksen muutoksiin.

Koska taloon tulee elintasosyylä vanhan kuistin kohdalle, tarvitaan tuo naapureiden hyväksyntä. Hassua, kun ajattelee, että lähimpiin naapureihin on talolta matkaa kilometri. Mutta näin se vain menee. Vesijohtoliitäntä päästään tekemään vasta pakkaskauden mentyä ohi, ei oikein kannata kaivaa vesijohtoa esille jäätymään pakkaseen ennen kuin voidaan tehdä liitännät suoraan rakenteisiin ja suojata linja kunnolla. Tulevinakin vuosina on varmaankin pakkasia. Ainakin joskus.

Muutoin täällä on ollut mukavaa, mitä nyt viimeisen viikon aikana pakkanen on vähän paukahdellut nurkissa ja pannut lämmittämään hiukan enemmän. Puusee ei ole näillä pakkasilla oikein miellyttävä paikka. Mutta eipä tule lueskeltua mitään puusee-kirjallisuutta, vaan tulee nopeita käyntejä epämukavuuslaitoksessa.

Kevättä odotellessa tässä vielä yksi näyte värityssuunnitelmasta. Luulen kyllä, että tuohon tulee tehtyä valkoiset päätykolmiot ja nurkkalaudat. Ikkunoiden vuorilautoihin tulee haettua vaikutteita jostakin vanhasta kustavilaisesta laudoituksesta, jossa sivulaudoituksessa on ylhäällä pieni sivulauta ulospäin ja viisto kate, jossa korostevärillä maalattuna pieniä korokenappuloita tai rimanpaloja. Saa nyt sitten nähdä sen lopullisen toteutuksen.