Pitkästä aikaa porinoita.

Nyt isäinpäivänä on harvinaista herkkua istua koneen ääressä ja kirjoitella kuulumisia. Viimeksi kirjoitin 110-vuotisjuhlista. Tässä välissä on tapahtunut paljon - kesäkuun alussa alkoi talon remontointi tosimielessä. Rakennusluvat saatiin kuintoon ja samantien pihaan kutsuttiin kaivuri, piti heti kaivaa laajennusosan perustukset, salaojat, sadevesilinjat ja tärkeimpinä asioina pienpuhdistamo sekä vesijohto. Vanhojen perustusten vahvistaminen ja laajennusosa saatiin nopeasti valmiiksi - valuun laitettiin lattialämmön luovutusputket ja sähkölinjojen suojaputket.

Työ viivästyi pahasti heinäkuussa kun eräs suuri valtakunnallinen sähköyhtiö hukkasi liittymätyypin muutospaperit. Lisäksi väittivät yhteydenoton jälkeen, ettei yhteyttä voida kaapeloida, kun vanha linja on niin huonossa kunnossa ja pitäisi kaivaa suoalueen poikki ja räjäyttää 200 m kalliota kaapelia varten. Ihmeellistä kun muuntamo josta yhteys piti rakentaa on 50 m päässä rakennuksesta. Otin kuvia ja linkkejä maanmittaulaitoksen karttasivulta ja pyysin selvitystä sen kallion sijainnista. En saanut vastausta

Uusi sopimuskin piti tehdä ja kun laitoin sen kirjattuna ei täkäläinen asiamiespostin rekisteri tuntenut palautuskuoressa olevaa osoitetta. Mutta saatiin kuitenkin kirje menemään oikeaan paikkaan. Alunperin kaapelin piti tulla jo heinäkuun puolivälissä mutta se saatiin paikalle vasta syyskuun lopulla. Tämä merkitsi sitä, että vanhan rungon vahvistustöitä ei voitu tehdä loppuun ja työt hidastuivat kun pääty jouduttiin jättämään keskeneräiseksi ja uudet rakenteet jouduttiin sitomaan monimutkaisilla ja hitaasti toteutettavilla ratkaisuilla. Lopulta runkotyöt ja ulkovuorauksen teko saatiin loppuun noin kolme kuukautta arvioitua myöhemmin. Eivätkä vastoinkäymiset vielä tähän loppuneet vaan urakoitsija kieltäytyi suorittamasta seinien märkäpuhallusta puhallusvillalla ja syynä oli liian monimutkainen seinärakenne. En tosin ymmärrä mikä siinä oikein oli syynä koska ainakin villan valmistajan mukaan se olisi ollut juuri oikea aine ja tapa tehdä monimutkainen ontelorakenne tiiviisti eristettyksi. No suoritin sitten villauksen käsivillalla hidasta ja turhauttavaa kun sen olisi voinut suorittaa nopeammin koneellisesti.

Seuraava piikkikengän potku tuli peltikattomiehen kiireiden takia. Uhkasi hermot kärähtää kun työn aloittaminen viivästyi. No nyt on katto päällä - konesaumapeltikate - ja maalämpöpumppu hyrrää lämpöä tupaan. Käytössä on vasta kolmannes lämmitystehoista koska tuo rungon vahvistustöiden viivästyminen merkitsi myös muutoksia tuvan ja kamarin lattiarakenteisiin. Saan ne tilat vähitellen siihen kuntoon että lämmitysjärjestelmää voidaan alkaa asentaa noihin tiloihin. Yläkerran työt olen suosiolla siirtänyt talvelle. Kykenemme asumaan keittiön tuvan ja kamarin tarjoamissa tiloissa aivan hyvin. Laajennettu keittiö on lähes valmis, seinissä on hirsipaneelit ja katto on uusittu, laattalattia odottaa saumausaineen loppupuhdistamista ja kalusteiden asentamista. Välissä kyllä ehti tapahtua kaikkea mukavaakin. Heinäkuussa 7.7. vietimme Liisan kanssa häitä Kihniänkylän nuorisoseuran talolla. Tuohon päivään mahtuu monia mukavia tapahtumia. Liisa lähti jo aamulla kirkolle kaasonsa kanssa kampaajalle ja muita sellaisia asioita hoitamaan. Minut noudettiin kirkolle iltapäivällä ja odottaessani kuljetusta näin n puolen kilometrin päässä ladon lähellä tietä ylittämässä jonkun eläimen. Ensimmäinen ajatukseni oli KAMERA nyt heti kamera esiin ja perään. Mutta katsoin sitten vaatetustani ja annoin kuvausreissun jäädä väliin. Liisa tuskin olisi pitänyt jos olisin saapunut kirkkoon otsanahka silmillä verisenä ja housunpolvet riekaleina. Tuo otus oli nimittäin karhu. Olimme toki nähneet aamuhämärissä pariin otteeseen karhun liikkuvan lähellä ja muutamaan kertaan olen kuullut metsästä viheltämistä ja suomalaisessa metsässähän liikkuu tasan kaksi olentoa jotka viheltävät ja toinen noista viheltelijöistä on ihminen ja toinen on karhu. No kirkolle päädyttiin ja kirkkoonkin aivan ajallaan ja vaatteet siistinä. Kirkossa oli oikeastaan hauska tilanne kun minun bestmänini, batmann ei kuulu kirkkoon, mutta toimii todistajana ja seisoo kirkon alttarilla.

No se siitä. Kun kirkosta selvittiin ja hääväki lähti kohden Sampolaa kävimme vanhalla amerikan raudalla Kalajärvellä ja nautiskelimme pikkupullon skumppaa puun juurella. Uudestaan autoon noustuamme alkoi nenään leijjua vähemmän vieno tuoksu - joku oli astunut koiran kasaan - eikä se joka oli astunut siihen ollut kuski eikä morsian. No Kalajärvellä sitten saatiin ensimmäiset onnittelut kun Aisamäen kesäteatterilaiset kajauttivat onnittelut meille. Toisaalta ei pidä ihmetellä jos onnittelivat sillä näyttelijöissä on kummankin sukulaisia ja tuttuja. Sampolassa sitten oli hääjuhla ja kaikki meni mukavasti, jopa se eniten minua pelottanut osio häävalssi. Aivan totta minkin tanssi ja minulla on tunnetusti kaksi vasenta jalkaa kun on tanssista kyse. Tosin tuli muutamia kertoja käytyä kurssilla harjoittelemassa.

Mutta siltikin. Muutakin mukavaa tapahtui, kävin lentämässä syntymäpäivälahjani pois. Lapseni olivat nimittäin ostaneet minulle lennon pienkoneella - sai valita joko Tampere, Turku tai Helsinki lähtöpaikaksi. Luonnollisesti minun lentoni lähti Malmilta ja oli aika mukava. Kone kiersi Espoon kautta Suvisaaristoon ja siitä rantaviivaa pitkin takaisin Malmille.