Uuden vuoden aatto

Olen vielä pari päivää täällä lumen ja hiljaisuuden keskellä. Tämä päivä on hiipinyt hiljakseen kohden iltaa. Metsästä on kuulunut lintujen sirkutusta ja joidenkin voimakkaiden siipien paukahduksia suuren kanalinnun lähtiessä lentoon läheisestä koivikosta. Eilen ketunmetsästäjät ajelivat tietä pitkin etsien tuoreita ketunjälkiä. Onneksi eivät löytäneet. Pelkäävät kettujen pyytävän loppuun jänikset ja metsot ja teeret. Puhumattakaan peltopyistä. Ihme ettei nuo eläimet loppuneet kokonaan silloin kun oli enemmän kettuja, susia ja ilveksiä niitä pyytämässä. Toisaalta ymmärrän harrastuksen tällaisella alueella, mahdollisuuksia ei ole liikoja. Metsästys on jotenkin luontaista tällaisella seudulla.

Ei kaikkia voi vaatia siirtymään kamerametsästykseen. Vaikka hämmästytin miehiä kyllä kertomalla kameravarustukseni hinnan, heillä ei ollut kenelläkään yhtä halpaa asetta matkassaan. En tiedä saiko ehkä jotakin ajatuksia liikkeelle. Silloin kun itse aloitin kuvaamisen jotakuinkin kelvollisen kameran hinnalla sai parikin hyvälaatuista asetta. Nyt on aseiden hinnat - tai vaatimukset niiden suhteen - pompanneet pilviin. Miehillä ei ollut mukanaan yhtään alle 2500 euron kivääriä tai haulikkoa.

Saan varmasti vastaavia luontokokemuksia kulkiessani kameran kanssa metsässä ja yrittäessäni saada jonkun eläimen kuvaan. Vähitellen lajitelma kasvaa, tänä vuotena olen saanut kunnon kuvat kurjista soitimella keväisellä pellolla, joutsenista palaamassa pesälamelleen ja joen jäällä kirmaavasta rusakosta. Vähitellen lajivalikoima lisääntyy ja uusia kuvia saa otettua vanhoistakin tutuista kun kalusto jälleen antaa siihen hiukan paremmat mahdollisuudet.

Joulu mökillä

Täällä sitä ollaan mökkeilemässä. Ympärillä luminen maisema, peltoaukea ja metsää. Muutama talo näkyy kaukaisuudessa, lämmin valo ikkunoissa. Hiljaisuus on käsinkosketeltavaa. Tuli räiskyy takassa ja humisee savupiipuissa. Saunassa nautinnollista, pehmeä löyly kietoo itsensä ympärille, ei polttavana vaan lämpimänkosteana. Kiristyneet lihakset rentoutuvat. Menneiden viikkojen kiire ja turha hössötys jää unholaan. Koira nukkuu peitteen alla tyytyväisenä syötyään kinkkua, lohipastaa ja maksalaatikkoa. Rotat rapistelevat kuusenoksien seassa häkissään.

Nykyajan mukavuuksista nautin ainoastaan tietokoneen kautta. Koneelle ajetut levyt soivat kaiuttimista, juuri sitä musiikkia, mitä itse haluan kuulla, ei pakkosyötettyä muzakkia. Se on ollut viimeiset puolitoista kuuta kauheimmat joululaulut sarjaa. En enää voi kuunnella niitä voimatta pahoin.

Tumma taivas kaareutuu yllä, hiukan pilvisenä, kirkonkylän ja haukinevan valot heijastuvat pilviin. Omassa pihassa valoa antavat vain kuistin ikkunalla palavat öljykynttilät ja lyhdyssä oleva valosarja, valoa sen verran, että näkee juuri ja juuri käydä ulkohuussissa asioilla.

Puhtaalla hangella näkyy vain muutamia jäniksen jälkiä. Joku metsäkanalintuihin kuuluva lähti rymisten lentoon lähteen vieruspuista vettä noutaessani. Ilmeisesti teeri, puusto lähteen ympärillä on koivuvaltaista. Kesällä näin siellä teeripoikueen liikumassa. Lähteellä kannattaa muutoinkin käydä, vesi on aivan erityisen hyvää. Sellaisenaan juotavaksi ja ruokailun ohessa, puhumattakaan mitä se saa aikaan huonommallekin kahville. Kahvin omat aromit tulevat esiin. Puhdasta raikasta vettä.

Itsenäisyyspäivä

Kävin mökillä itsenäisyyspäivänä ja kokeilin videoiden tekoa. Tässä yksi yritelmä. Korvatkoon tekstin tälläkertaa.