Nyt runottaa niin kuin Uppo Nallea

En ole rustannutkaan runoja pitkään aikaan. Olisikohan nyt aika, kokeillaan vaikka tällaisia
pieniä tunnelmapaloja. Vuoden kulusta joitakin kuvia.

Auringon kehrä kumottaa
voimattomasti pilvien läpi.
Pimeys lyö
kättä pimeydelle.
Kostea tuuli.

Pimeässä välähtelee, vinkuu
taivas täynnä
säkeniä ja värejä.
Huomenissa maa on täynnä
raketteja.

Illan tullen taivaalla
loistaa Venus kirkkaasti,
muita isompana.
tielle ajettu suola
liukasta jalan alla.

Aamulla Aurinko loi
kylmää hehkuaan usvan
läpi. Koivuissa huurretta.
Valoa tulee kaikkialta
eikä mistään.

Lämmin kostea tuuli,
Aurinko korkeammalla
päivästä päivään.
Pajunkissat isompina,
maa tuoksuu.

Aurinko on tullut esiin,
valaisee koivujen punertavat
oksat, latvoissa varikset
korisevat omia juttujaan.
Mustia hedelmiä.

Tänä pääsiäisenä saapui valo,
ilo elämääni. Pelastava
enkeli ilmestyi elämääni,
virpovitsa kädessään.
Uskon häneen -
uskon jälleen elämääni.

Kesään

Kevät on muuttunut huomaamatta kesäksi. Samalla tavalla elämäni on muuttunut nopeasti ja peruuttamattomasti. Elämänhaluni on palannut, asiat eivät enää ole yhdentekeviä. Asioilla on merkityksensä, eikä kaikki ole pelkästään sitä varten, että siirrytään jotenkin päivästä toiseen. Itsetunto on palannut ja tuntuu saavan jotakin todellistakin aikaan. Vaikka menneet vuodet ovatkin tavallaan olleet valmistautumista tähän, mökin osto, sen kunnostussuunnittelu. Elämä on ollut kuin pilvisenä päivänä sateen ja myrskyn jo päätyttyä, tyntä ja raikasta mutta yhä pimeää. Nyt siihen pilvipeittoon on tullut repeämä ja valoa tulvii kaikkialle. Nyt minulla on jokin syy elää ihmisenä.

Odotan enää niitä päiviä joina saan yhdessä hänen kanssaan mittailla tulevan keitiön seiniä ja katsoa millaiset koneet sinne saadaan sopimaan. Hassua miten likelle ajatuksemme sattuvatkaan. Johtuu ehkä siitä, että olemme kasvaneet samantapaisessa ympäristössä.

Ulkona luonto kasvaa silmissä lehtiin, tuomet kukkivat, kevään sipulikasvit lopettelevat kukintaansa. Nurmikkokin pitäisi jo leikata, mutta annan skillojen siementää rauhassa. Leviävät siten hiljakseen koko nurmikolle. Samalla ehtivät muut itsestään levinneet kukat kasvaa siten että ne havaitsee leikkurilla liikkuesaan. Ruusukkeista päätellen joku pikarililja ja keisarinkruunu on päässyt karkaamaan penkistä. Se on hyvä se. Siitä niitä on helppo pistää purkkiin mukaanotettavaksi mökille ja sinne muotoutuvien kukkapenkkien aluiksi.

Pihakoivussa pöntön asukit ovat saaneet ensimmäisen asumuskierroksen jo tehtyä. Tiaiset ovat saattaneet poikasensa maailmalle puun oksistoon. Kirjosieppopari on alkanut valmistella pönttöä itselleen pesäpaikaksi. Kaikkialla elämä kuohuu ja ilmassa pulppuilee reviirilauluja.

Toisenlainen äitienpäivä

Tämän vuoden äitienpäivä oli hyvin poikkeuksellinen, ei riitoja väärinmuistamisista tai huonoista lahjoista jotka oli ostettu kohteen omien toiveiden mukaan. Eikä edes muistoa niistä, ainoastaan pieni pelko siitä, mitä tapahtuu kun nuorimmainen on käymässä äidillään kylässä. Onneksi ei mitään aivan kauheaa.

Oma aikani kului kun odotin erästä äitiä tulevaksi kylään. Enkä odottanut yksin, vaan poika oli käymässä meillä kun hänen puolisonsa oli omalla äidillään vierailulla. Kyllä hänkin kävi anoppiaan tapaamassa - mutta hänkin halusi tavata vieraani. Tapaaminen oli hyvin välitön eikä mitään kitkaa tuntunut olevan. Pienen kahvittelun jälkeen nuorimmainen, joka oli saapunut vieraani kyydissä retkeltään äitinsä luokse, poistui asunnolleen ja poikakin lähti oman armaansa luo. Jäimme kahden, saunoimme ja nautimme illasta ja toistemme seurasta. Jutellen niitä näitä. Ihmeellistä jutella ilman pelkoa hirmuisen riidan puhkeamista jostakin joutavasta sanasta, tai tahallisenväärin ymmärretystä vitsistä.

Ilta oli kerrassaan hieno, grillattiin jotakin ja nautittiin illan rauhasta terassilla. Mustarastas lauloi.