Pitkästä aikaa porinoita.

Nyt isäinpäivänä on harvinaista herkkua istua koneen ääressä ja kirjoitella kuulumisia. Viimeksi kirjoitin 110-vuotisjuhlista. Tässä välissä on tapahtunut paljon - kesäkuun alussa alkoi talon remontointi tosimielessä. Rakennusluvat saatiin kuintoon ja samantien pihaan kutsuttiin kaivuri, piti heti kaivaa laajennusosan perustukset, salaojat, sadevesilinjat ja tärkeimpinä asioina pienpuhdistamo sekä vesijohto. Vanhojen perustusten vahvistaminen ja laajennusosa saatiin nopeasti valmiiksi - valuun laitettiin lattialämmön luovutusputket ja sähkölinjojen suojaputket.

Työ viivästyi pahasti heinäkuussa kun eräs suuri valtakunnallinen sähköyhtiö hukkasi liittymätyypin muutospaperit. Lisäksi väittivät yhteydenoton jälkeen, ettei yhteyttä voida kaapeloida, kun vanha linja on niin huonossa kunnossa ja pitäisi kaivaa suoalueen poikki ja räjäyttää 200 m kalliota kaapelia varten. Ihmeellistä kun muuntamo josta yhteys piti rakentaa on 50 m päässä rakennuksesta. Otin kuvia ja linkkejä maanmittaulaitoksen karttasivulta ja pyysin selvitystä sen kallion sijainnista. En saanut vastausta

Uusi sopimuskin piti tehdä ja kun laitoin sen kirjattuna ei täkäläinen asiamiespostin rekisteri tuntenut palautuskuoressa olevaa osoitetta. Mutta saatiin kuitenkin kirje menemään oikeaan paikkaan. Alunperin kaapelin piti tulla jo heinäkuun puolivälissä mutta se saatiin paikalle vasta syyskuun lopulla. Tämä merkitsi sitä, että vanhan rungon vahvistustöitä ei voitu tehdä loppuun ja työt hidastuivat kun pääty jouduttiin jättämään keskeneräiseksi ja uudet rakenteet jouduttiin sitomaan monimutkaisilla ja hitaasti toteutettavilla ratkaisuilla. Lopulta runkotyöt ja ulkovuorauksen teko saatiin loppuun noin kolme kuukautta arvioitua myöhemmin. Eivätkä vastoinkäymiset vielä tähän loppuneet vaan urakoitsija kieltäytyi suorittamasta seinien märkäpuhallusta puhallusvillalla ja syynä oli liian monimutkainen seinärakenne. En tosin ymmärrä mikä siinä oikein oli syynä koska ainakin villan valmistajan mukaan se olisi ollut juuri oikea aine ja tapa tehdä monimutkainen ontelorakenne tiiviisti eristettyksi. No suoritin sitten villauksen käsivillalla hidasta ja turhauttavaa kun sen olisi voinut suorittaa nopeammin koneellisesti.

Seuraava piikkikengän potku tuli peltikattomiehen kiireiden takia. Uhkasi hermot kärähtää kun työn aloittaminen viivästyi. No nyt on katto päällä - konesaumapeltikate - ja maalämpöpumppu hyrrää lämpöä tupaan. Käytössä on vasta kolmannes lämmitystehoista koska tuo rungon vahvistustöiden viivästyminen merkitsi myös muutoksia tuvan ja kamarin lattiarakenteisiin. Saan ne tilat vähitellen siihen kuntoon että lämmitysjärjestelmää voidaan alkaa asentaa noihin tiloihin. Yläkerran työt olen suosiolla siirtänyt talvelle. Kykenemme asumaan keittiön tuvan ja kamarin tarjoamissa tiloissa aivan hyvin. Laajennettu keittiö on lähes valmis, seinissä on hirsipaneelit ja katto on uusittu, laattalattia odottaa saumausaineen loppupuhdistamista ja kalusteiden asentamista. Välissä kyllä ehti tapahtua kaikkea mukavaakin. Heinäkuussa 7.7. vietimme Liisan kanssa häitä Kihniänkylän nuorisoseuran talolla. Tuohon päivään mahtuu monia mukavia tapahtumia. Liisa lähti jo aamulla kirkolle kaasonsa kanssa kampaajalle ja muita sellaisia asioita hoitamaan. Minut noudettiin kirkolle iltapäivällä ja odottaessani kuljetusta näin n puolen kilometrin päässä ladon lähellä tietä ylittämässä jonkun eläimen. Ensimmäinen ajatukseni oli KAMERA nyt heti kamera esiin ja perään. Mutta katsoin sitten vaatetustani ja annoin kuvausreissun jäädä väliin. Liisa tuskin olisi pitänyt jos olisin saapunut kirkkoon otsanahka silmillä verisenä ja housunpolvet riekaleina. Tuo otus oli nimittäin karhu. Olimme toki nähneet aamuhämärissä pariin otteeseen karhun liikkuvan lähellä ja muutamaan kertaan olen kuullut metsästä viheltämistä ja suomalaisessa metsässähän liikkuu tasan kaksi olentoa jotka viheltävät ja toinen noista viheltelijöistä on ihminen ja toinen on karhu. No kirkolle päädyttiin ja kirkkoonkin aivan ajallaan ja vaatteet siistinä. Kirkossa oli oikeastaan hauska tilanne kun minun bestmänini, batmann ei kuulu kirkkoon, mutta toimii todistajana ja seisoo kirkon alttarilla.

No se siitä. Kun kirkosta selvittiin ja hääväki lähti kohden Sampolaa kävimme vanhalla amerikan raudalla Kalajärvellä ja nautiskelimme pikkupullon skumppaa puun juurella. Uudestaan autoon noustuamme alkoi nenään leijjua vähemmän vieno tuoksu - joku oli astunut koiran kasaan - eikä se joka oli astunut siihen ollut kuski eikä morsian. No Kalajärvellä sitten saatiin ensimmäiset onnittelut kun Aisamäen kesäteatterilaiset kajauttivat onnittelut meille. Toisaalta ei pidä ihmetellä jos onnittelivat sillä näyttelijöissä on kummankin sukulaisia ja tuttuja. Sampolassa sitten oli hääjuhla ja kaikki meni mukavasti, jopa se eniten minua pelottanut osio häävalssi. Aivan totta minkin tanssi ja minulla on tunnetusti kaksi vasenta jalkaa kun on tanssista kyse. Tosin tuli muutamia kertoja käytyä kurssilla harjoittelemassa.

Mutta siltikin. Muutakin mukavaa tapahtui, kävin lentämässä syntymäpäivälahjani pois. Lapseni olivat nimittäin ostaneet minulle lennon pienkoneella - sai valita joko Tampere, Turku tai Helsinki lähtöpaikaksi. Luonnollisesti minun lentoni lähti Malmilta ja oli aika mukava. Kone kiersi Espoon kautta Suvisaaristoon ja siitä rantaviivaa pitkin takaisin Malmille.

110-vuotiaiset

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoittelusta. Välissä on ehtinyt tapahtua paljon. Järvenpään asunto on myyty ja rahat saatu siirrettyä nykyiseen pankkiin. Eikä vähäisimpänä seikkana ole ollut meidän yhteiset synttärit 18.2.2012. Yhteenlaskettuna siitä tuli tuollaiset vaatimattomat 110 vuotta. Varsinaiset rollaattoribileet siis.

Ei mitään sellaista vaan juhlat pidettiin yhden pienen kyläkaupan ravintolan yläsalissa, mukaan oli kutsuttu karvan alle sata vierasta, joista paikalle pääsi n 70 henkilöä kun osan oli kaatanut viimehetken sairastumiset.

Mikä mukavinta, juhliin pääsivät uuden suurperheemme lapsista melkein kaikki, vain yhden saapuminen ei onnistunut opiskelu ja työtehtävien vuoksi. Mutta oli mukavaa, kun iso joukko läheisiä oli läsnä. Samalla ehkä ryhmämme, joka ei ole suinkaan pieni, alkaa vähitellen tutustua toisiinsa. Tiedän toki etteivät he tule koskaan tuntemaan toisiaan siraruksiksi, mutta olisi paljon, jos he tuntisivat toisensa ystäviksi. Samoin kuin lastenlapset, vaikka osittain ikäerot ovatkin suuria.

No juhlilla syötiin ja juotiin kahvetta ja kakkua. Jotkut joivat lisäksi jotakin muutakin, ravintolassa kun kerta oltiin. Onneksi ei mitään järkyttäviä ylilyöntejä sattunut, vaan kaikki sujui aivan mallikkaasti. Isä lausui meille Leinoa ja tanssijalan kutinaan antoi potkua Teuvo ja Tähtivyö niminen porukka. Siis niille, joiden jalkaa kutisi, itselläni on tunnetusti tanssitaidoissa pahasti vikaa, joko mulla on kaksi vasenta jalkaa tai päinvastoin. Piti kuitenkin yrittää vääntää mukana.

Olihan joukossa myös vanha lapsuudenkaverini vaimonsa kanssa, heidät olinkin nähnyt viimeksi kunnolla heidän häissään, jossa heiluin kameran kanssa.

Ilta päättyi aikanaan ja kotiuduttiin sitten pikkuisen mutkan kautta, lapseni kun menivät isoisälleen yöksi. Hienoa, että saattoivat olla näin isolla ryhmällä hänellä vieraana. Vierailut kun eivät ole olleet aivan yksinkertaisia järjestettävi, yhdestä jos toisestakin syystä johtuen. Kotimatkalla kävimme vielä onnittelemassa yhtä samaan aikaan vuosipäiviään viettävää henkilöä ja käväistiin kuuntelemassa Ravintola Troijassa Peräseinäjoella bändiä, josta kuulimme juhlissa. Olisi kuulemma, nimestään huolimatta, kuulemisen arvoinen. Niin kuin olikin. Bändi soitteli tyylipuhdasta rautakitaralankaa, niiltä ajoilta kun minäkin aloin kuunnella rytmimusiikkia. Niin bändin nimi oli The Kondoms elikkä tuttavallisesti kortsut.

Remontointi etenee

Hiljaiselon jälkeen alkaa lopultakin jotakin tapahtua. Talon pohjapiirustus alkaa olla kunnossa, joten niiltäosin pääsee hakemaan rakennuslupaa; kunhan on käynyt hakemassa naapureilta suostumuksen muutoksiin.

Koska taloon tulee elintasosyylä vanhan kuistin kohdalle, tarvitaan tuo naapureiden hyväksyntä. Hassua, kun ajattelee, että lähimpiin naapureihin on talolta matkaa kilometri. Mutta näin se vain menee. Vesijohtoliitäntä päästään tekemään vasta pakkaskauden mentyä ohi, ei oikein kannata kaivaa vesijohtoa esille jäätymään pakkaseen ennen kuin voidaan tehdä liitännät suoraan rakenteisiin ja suojata linja kunnolla. Tulevinakin vuosina on varmaankin pakkasia. Ainakin joskus.

Muutoin täällä on ollut mukavaa, mitä nyt viimeisen viikon aikana pakkanen on vähän paukahdellut nurkissa ja pannut lämmittämään hiukan enemmän. Puusee ei ole näillä pakkasilla oikein miellyttävä paikka. Mutta eipä tule lueskeltua mitään puusee-kirjallisuutta, vaan tulee nopeita käyntejä epämukavuuslaitoksessa.

Kevättä odotellessa tässä vielä yksi näyte värityssuunnitelmasta. Luulen kyllä, että tuohon tulee tehtyä valkoiset päätykolmiot ja nurkkalaudat. Ikkunoiden vuorilautoihin tulee haettua vaikutteita jostakin vanhasta kustavilaisesta laudoituksesta, jossa sivulaudoituksessa on ylhäällä pieni sivulauta ulospäin ja viisto kate, jossa korostevärillä maalattuna pieniä korokenappuloita tai rimanpaloja. Saa nyt sitten nähdä sen lopullisen toteutuksen.