Järven ranalla

Kävin tänään ostoksilla. Oli aivan pakko, kun talven hiekoitussepeli tunkeutui työkenkieni pohjiin ja kiilasi pohjan kumit pieniksi lohkoiksi. Joukossa oli isoja 10-20 mm kokoisia palasia. Ne ovat ilmeisesti tulleet pohjiin rakennustyömaan ympäristöstä. Tuhoisa talvi jalkineille. Kengät löytyivät ja ainakin pohjissa pitäisi riittää kulutuspintaa vähäksi ajaksi.

Samalla havaitsin kävelykadulla toimintaa: Markkinat ja sirkus Rantapuistossa. Kiersin markkina-alueen ja hiplasin himokkaasti visakoivusta sorvattuja esineitä. En ostanut. Sen sijaan ostin ohrarieskan ja Wiipurinrinkeleitä. Niin ja yllätykseksi itsellenikin pari orvokkia kukkimaan pikkukoriin pöydälle.

Markkina-alueelta jatkoin rantaan ja tein havainnon silkkiuikusta ja muutamista muista siivekkäistä. Muutamassa viikossa ranta on parhaimmillaan: ruskean talvisen kortteikon seasta alkaa työntyä tuoretta vehreyttä ja linnut aloittavat pesintänsä. Tuntuu hassulta, että yksi Suomen parhaista lintujärvistä sijaitsee keskellä kaupunkialuetta. Kai Tusulakin on jo luokiteltava kaupunkimaiseksi, ainakin Hyrylän kohdalta ja sitten Järvenpään pää on selkeästi kaupunki.

Tuusulanjärven purjehtijatkin olivat jo ehtineet vesille. Purjehtijoita on mukava seurailla ja veneet, tai jollat vai mitä ne nyt oikeastaan ovatkaan, purjeineen muodostavat mukavan kuvion järven keskiosalle ja Sarvikalliokin näyttäytyy purjeiden taustana mahtavammalta kuin onkaan.

Ensi viikolla sitten onkin jo Vappu. Odotettavissa siis pikkupakkasta ja räntäsadetta kevään juhlan kunniaksi.

Tohinakuukausi

Tämä huhtikuu on ollut sisällöltään hyvin vaihteleva. Alun rauhoittumisjakso mökillä muuttolintuineen latasi riittävästi virtaa seuraaville viikoille. Koulutussessioita, lakkovalmisteluja ja normaaleja töitä.

On uskomatonta mikä määrä työtä tarvitaan yhden päivän lakon valmistelemiseen ja siinä miten eräät elintärkeät tehtävät saadaan lakkotilanteessa hoidettua siten ettei vaaranneta ihmisten elämää. Eikä tehdä asioista turhan vaikeaksi hoitaa. Ymmärrän hyvin liittojen pyrkimykset ja tavoitteet. Omalla alalla tarjottiin mm neljän tunnin vuoroja ja vuoroväli olisi saanut jäädä alle kymmenen tunnin. Käytännössä tämä johtaisi pitkän päälle kestämättömään tilanteeseen. Työntekijät väsyisivät vajaiden lepotaukojen johdosta ja tehtävissä alkaisi esiintyä virheellistä toimintaa. Toisaalta ymmärrän myös työnantajan puolen asiassa. Tarve palveluille saattaa olla päivittäin hyvinkin lyhytaikaista, eikä ole taloudellisesti kannattavaa palkata henkilöä 5-tunnin vuoroon jos tarvetta on vain tunniksi tai kahdeksi. Saamani käsitys neuvotteluista oli kuitenkin aika negatiivinen. Kumpikaan osapuoli ei tuntunut todellisuudessa edes pyrkivän neuvotteluihin.

Minkä verran tässsä on mukana "teatteria", julkisuuteen annettua kuvaa yrityksestä päästä ratkaisuun ja minkä verran todellista ristiriitaa. Olen ihmetellyt miksi sopimusneuvottelut käydään aina yöllä, väsyneenä. Mitä järkeä on neuvotella silloin, kun aivot eivät toimi kunnolla? Eikö olisi viisaampaa aloittaa neuvottelut jo hyvissä ajoin, niin että on aikaa rauhassa ja kiihkottomasti, ilman ulkopuolelta ja jäsenistön taholta tulevaa painostusta, laatia sopimustekstit ja laskea kokonaisvaikutukset.

Samoin olen ihmetellyt porua, joka on noussut liittokohtaisista sopimuksista. Tämähän on sitä mitä haluttiin, kun kokoomus ja keskusta hyväksyvät kolmikantaneuvotteuista ja kokonaisvaltaisista yleissopimuksista luopumisen. Nyt kyllä huudetaan hirveistä tappioista, onhan niitä, mutta kuinka paljon todellisuudessa? Olen ihmetellyt ettei lokakuusta alkanut VR:n liikenteen jatkuva kova myöhästely, ole aiheuttanut mitään kustannuksia tuotannolle eikä elinkeinoelämälle. Todellisuudessa jo pääkaupunkiseudun lähiliikenteen ongelmat ovat aiheuttaneet enemmän poissaolotunteja kuin kevään lakot. Miksi hallitus ja pääministeri ovat hiljaa? Rahaa systeemien kuntoonsaattamiseen tarvittaisiin kuitenkin vain rajallinen määrä. Määrä, joka menetettiin esimerkiksi ahtaajien lakossa muutamassa tunnissa.

No, nämä ovat vain ajatuksia, joita on tullut tällaisen vähän tyhmän miehen päähän. Onneksi en ole päättäjä.

Pääsiäisenä

Vietin pääsiäisen seudun mökillä koiran kanssa. Samalla tuli uusittua tutustuminen pohjalaisiin pääsiäistapoihin. Siellähän trullit ovat liikkeellä pääsiäislauantaina. Siksipä joka niemessä, notkossa ja pellon reunassa roihuaa kokko. Tuli pitää pahanilkiset trullit poissa talleista ja navetoista. Siksi en itse polttanutkaan mitään, eikä nyt oikein olisi ollut poltettavaakaan - paitsi yksi talo - mutta kun minä meinaan asua siinä, niin jätettiin polttamatta. Yhdessä talossa sytyteltiin kokkoa niin, että sen näki mun mökille. En viitsinyt lähteä kahlaamaan peltojen poikki noin kilometrin päähän kokolle.

Muutoin minulla kyllä oli pääsiäistunnelma, mökissä vielä joululiinat pöydillä ja silleen. Mutta lammasta oli, kananmunia ja mämmiä. Eipä siinä paljoa muuta tarvitse. Tosin mun pääsiäispatani ei tainnut olla missään ruokalistassa. Se kun piti tehdä aivan ehdottomasti takassa padassa. Pataan valmiiksi paistettua lampaan putkiluupaistia, sopiva määrä, pala possun kylkeä, että saadaan pataan sopiva rasva. Kuuman rasvan ja lihojen sekaan porkkanoita lohkoina, sipulia isoina paloina ja perunoita. Kaikkia sopivaksi katsotu määrä. Ripaus merisuolaa ja meiramia. Vettä siten että kaikki peittyy juuri ja juuri. Annetaan muhia padassa hiilloksella kunnes porkkanat ovat kypsiä. Sitten ripotellaan pinnalle persiljaa. Tuoreet olisivat parempia. Mulla oli vain kuivattua. Tuli syötyä ja kelpasi koiralle myös. Se on minulle onnistuneen aterian mitta. Jos mun nirppanokka venäjänvinttikoira syö, silloin kelpaa tarjota muillekin. Niin ja ne kananmunat, sellaiset 4 minuutin on parhaat, keltuainen vielä lähes löysä. Nam.

Sunnuntaina sitten kävin isän luona, jossa oli toisenlainen pääsiäisateria ja siskokset. Sen aterian olikin sitten valmistanut elämäntyönsä ruoan kanssa tehnyt vanhin sisareni. Ei ollut huonoa sekään.

Suurin syy siihen etten mennyt peltojen poikki pääsiäisvalakioille näkyy yhdessä kuvassa, Hämärän aikaan sekä kaksi joutsenparia ja yksinäinen kurki olivat sänkipellolla etsimässä helpotusta keväiseen ruokahuoltoonsa. Komeat linnut, saavat minun puolestani kaiken sen rauhan mitä tarvitsevat tässä vaiheessa vuota. Ja näyttäytyiväthän nuo sadan-kahdensadan metrin etäisyydeltä rauhallisina. Töräytellen ja toitotellen soidinmenoissaan. Miten lie kurjen laita, yksin näytti pellolla vielä olevan