Pääsiäisenä

Vietin pääsiäisen seudun mökillä koiran kanssa. Samalla tuli uusittua tutustuminen pohjalaisiin pääsiäistapoihin. Siellähän trullit ovat liikkeellä pääsiäislauantaina. Siksipä joka niemessä, notkossa ja pellon reunassa roihuaa kokko. Tuli pitää pahanilkiset trullit poissa talleista ja navetoista. Siksi en itse polttanutkaan mitään, eikä nyt oikein olisi ollut poltettavaakaan - paitsi yksi talo - mutta kun minä meinaan asua siinä, niin jätettiin polttamatta. Yhdessä talossa sytyteltiin kokkoa niin, että sen näki mun mökille. En viitsinyt lähteä kahlaamaan peltojen poikki noin kilometrin päähän kokolle.

Muutoin minulla kyllä oli pääsiäistunnelma, mökissä vielä joululiinat pöydillä ja silleen. Mutta lammasta oli, kananmunia ja mämmiä. Eipä siinä paljoa muuta tarvitse. Tosin mun pääsiäispatani ei tainnut olla missään ruokalistassa. Se kun piti tehdä aivan ehdottomasti takassa padassa. Pataan valmiiksi paistettua lampaan putkiluupaistia, sopiva määrä, pala possun kylkeä, että saadaan pataan sopiva rasva. Kuuman rasvan ja lihojen sekaan porkkanoita lohkoina, sipulia isoina paloina ja perunoita. Kaikkia sopivaksi katsotu määrä. Ripaus merisuolaa ja meiramia. Vettä siten että kaikki peittyy juuri ja juuri. Annetaan muhia padassa hiilloksella kunnes porkkanat ovat kypsiä. Sitten ripotellaan pinnalle persiljaa. Tuoreet olisivat parempia. Mulla oli vain kuivattua. Tuli syötyä ja kelpasi koiralle myös. Se on minulle onnistuneen aterian mitta. Jos mun nirppanokka venäjänvinttikoira syö, silloin kelpaa tarjota muillekin. Niin ja ne kananmunat, sellaiset 4 minuutin on parhaat, keltuainen vielä lähes löysä. Nam.

Sunnuntaina sitten kävin isän luona, jossa oli toisenlainen pääsiäisateria ja siskokset. Sen aterian olikin sitten valmistanut elämäntyönsä ruoan kanssa tehnyt vanhin sisareni. Ei ollut huonoa sekään.

Suurin syy siihen etten mennyt peltojen poikki pääsiäisvalakioille näkyy yhdessä kuvassa, Hämärän aikaan sekä kaksi joutsenparia ja yksinäinen kurki olivat sänkipellolla etsimässä helpotusta keväiseen ruokahuoltoonsa. Komeat linnut, saavat minun puolestani kaiken sen rauhan mitä tarvitsevat tässä vaiheessa vuota. Ja näyttäytyiväthän nuo sadan-kahdensadan metrin etäisyydeltä rauhallisina. Töräytellen ja toitotellen soidinmenoissaan. Miten lie kurjen laita, yksin näytti pellolla vielä olevan