Tämä huhtikuu on ollut sisällöltään hyvin vaihteleva. Alun rauhoittumisjakso mökillä muuttolintuineen latasi riittävästi virtaa seuraaville viikoille. Koulutussessioita, lakkovalmisteluja ja normaaleja töitä.
On uskomatonta mikä määrä työtä tarvitaan yhden päivän lakon valmistelemiseen ja siinä miten eräät elintärkeät tehtävät saadaan lakkotilanteessa hoidettua siten ettei vaaranneta ihmisten elämää. Eikä tehdä asioista turhan vaikeaksi hoitaa. Ymmärrän hyvin liittojen pyrkimykset ja tavoitteet. Omalla alalla tarjottiin mm neljän tunnin vuoroja ja vuoroväli olisi saanut jäädä alle kymmenen tunnin. Käytännössä tämä johtaisi pitkän päälle kestämättömään tilanteeseen. Työntekijät väsyisivät vajaiden lepotaukojen johdosta ja tehtävissä alkaisi esiintyä virheellistä toimintaa. Toisaalta ymmärrän myös työnantajan puolen asiassa. Tarve palveluille saattaa olla päivittäin hyvinkin lyhytaikaista, eikä ole taloudellisesti kannattavaa palkata henkilöä 5-tunnin vuoroon jos tarvetta on vain tunniksi tai kahdeksi. Saamani käsitys neuvotteluista oli kuitenkin aika negatiivinen. Kumpikaan osapuoli ei tuntunut todellisuudessa edes pyrkivän neuvotteluihin.
Minkä verran tässsä on mukana "teatteria", julkisuuteen annettua kuvaa yrityksestä päästä ratkaisuun ja minkä verran todellista ristiriitaa. Olen ihmetellyt miksi sopimusneuvottelut käydään aina yöllä, väsyneenä. Mitä järkeä on neuvotella silloin, kun aivot eivät toimi kunnolla? Eikö olisi viisaampaa aloittaa neuvottelut jo hyvissä ajoin, niin että on aikaa rauhassa ja kiihkottomasti, ilman ulkopuolelta ja jäsenistön taholta tulevaa painostusta, laatia sopimustekstit ja laskea kokonaisvaikutukset.
Samoin olen ihmetellyt porua, joka on noussut liittokohtaisista sopimuksista. Tämähän on sitä mitä haluttiin, kun kokoomus ja keskusta hyväksyvät kolmikantaneuvotteuista ja kokonaisvaltaisista yleissopimuksista luopumisen. Nyt kyllä huudetaan hirveistä tappioista, onhan niitä, mutta kuinka paljon todellisuudessa? Olen ihmetellyt ettei lokakuusta alkanut VR:n liikenteen jatkuva kova myöhästely, ole aiheuttanut mitään kustannuksia tuotannolle eikä elinkeinoelämälle. Todellisuudessa jo pääkaupunkiseudun lähiliikenteen ongelmat ovat aiheuttaneet enemmän poissaolotunteja kuin kevään lakot. Miksi hallitus ja pääministeri ovat hiljaa? Rahaa systeemien kuntoonsaattamiseen tarvittaisiin kuitenkin vain rajallinen määrä. Määrä, joka menetettiin esimerkiksi ahtaajien lakossa muutamassa tunnissa.
No, nämä ovat vain ajatuksia, joita on tullut tällaisen vähän tyhmän miehen päähän. Onneksi en ole päättäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti