Kompura puunaamakoni puupolulla...

Tämä mennyt viikko on ollut täynnä kaikenlaisia pikkukommelluksia. Edellinen postaus jäi väliin, kun keskittyminen harhautui aivan muualle. Hajotin kananluu suussani kaksi poskihammasta. Huomasin pitäväni sormissani ehyttä koipiluuta mutta suussa tuntui silti jotakin luunpalasia. Hammashan se hajosi ja sitä kun tutkin niin viereinenkin irrotti paikan. Kivaa kuin mikä. Itsekseen hajonnut ei ollut edes kipeä, sillä jos en väärin muista, siinä oli n. 20-vuotta sitten tehty juurihoito. Mutta se viereinen - kielihän tunnetusti löytää hampaissa olevat kolot ja rosot - aina kun teki jotakin, meni kieli tutkimaan hampaan rosoja ja sitten tuntui kivalta. Aivan kuin sähköiskuja poskessa ja silmän ympärillä. Tilailin aikaa hampulääkärilleni ja sain sen puolentoista viikon päähän. Hyvä niinkin. Ongelmana vain on se, etten voi käyttää Buranaa enkä muita siinä vaikuttavaa ainetta sisältäviä särkylääkkeitä kuin aivan satunnaisesti, max 1 päivässä. Isommat annokset saavat ikeneni ja limakalvot turpoamaan aivan hervottomasti. Kyllä se lääkäripäiväkin vastaan tuli ja lopullinen helpotus. Juurihoidettu hoideltiin lopullisesti hammaskeijulle ja tämä hermoherkkä sai suurihoidon ja naama hyvän puudutuksen.

Olin mukavasti lähtenyt kävellen liikkeelle, aikomuksena kuvata Tuusulanjärven ympäristöä ja käydä lintutornilla. Niin teinkin naama puisena. Puupolulle oli kaatunut isoja latvuksia vanhoista haavoista. Niitä kiertäessä sattui sitten pieni vahinko - kompuroin tasaisella polulla ja kamerani optiikka sai vähän kipeää. Tarkennusmuodon määrittävä kytkin irtosi paikastaan. Sitä paikallaan pitävä pieni kynte oli murtunut, eikä kytkintä saanut enää pysymään paikallaan. Kamera tuntuisi toimivan aivan ok ja kyllä pitkäzoomikin pelaa, valintakytkintä vain täytyy pitää paikoillaan sormella tai teipinpalalla. Soittelin huoltoon ja takistin vakuutukseni omavastuun. Siispä kamera ja putki huoltomiehelle tarkistettavaksi ja korjattavaksi, ei kuitenkaan vielä nyt tulevalla viikolla. Huolto vie ainakin kaksi viikkoa ja ensi viikonloppuna menen mökille, kun meillä on serkkujen tapaaminen ja nyt on meidän vuoro hoitaa homma. Huolehdin siis kuvauksesta vähän teipatulla kameralla, taikka oikeastaan pikkuzoomi riittää sisätiloissa.

Vasta viikon kuluttua huoltoon. Onneksi silloinkaan ei tarvitse olla ilman kuvausvälinettä, perheestä löytyy kaksi toimivaa pokkaria. Oma pokkari on kummasti jäänyt vähemmälle käytölle, vaikka sen ominaisuudet riittäisivät useimpiin tilanteisiin. Katsotaan mitä tuleva viikko tuo mukanaan.