Eilinen oli mielenkiintoinen päivä. Päivällä aurinko paahtoi ja ilma oli hyvin kostea, ilmassa tuntui pieni savunhaju ja näkyi ohut sumuverho leijumassa ilmassa. Tai oikeastaan näkyi utuna ja valoasirottavana. Vaikea todentaa kuvalla koska kuvat näyttävät vain hiukan epäteräviltä, ilman että aiheuttajaa pysty näkemään.
Illalla sitten alkoi tapahtua, kymmenen aikoihin maailma vain tummeni, kuin pimennysverho olisi vedetty ikkunoiden eteen. Taivaalta alkoi kuulua etäistä kuminaa ja sadeverhon saapumisen näki. Pilvi veti allaan jyrkkärajaista vesiseinämää. Vettä ryöppysi siihen malliin etteivät rännit ja syöksytorvet kyenneet kaikkea vetämään. Rännien reunat suorastaan tulvivat yli ja sade piiskasi saniaiskasvustoni maatamyöden. Aloin viritellä kameraa kuvauskuntoon, yrittääkseni jälleen kerran vangita salaman kuvaan.
Tämä ukkonen oli jotenkin poikkeuksellinen. Vain harvoja maahan suuntautuvia purkauskanavia oli nähtävillä. Pilvet sensijaan värjäytyivät jatkuvasti punaisen, keltaisen oranssin ja vihreän sävyihin. Valitettavasti kamerani kenno ei kyennyt tallentamaan värejä kunnolla. Harmittelin juuri kun käytössäni ei ole videokameraa jonka ruudulta voisi sitten yrittää löytää se salamakuva. Silloin rävähti ja jyrähti. Salama iski aivan lähelle, koska välähdyksen ja jyrinän väliä ei ollut havaittavissa. Alle 300 m siis. Käsitykseni mukaan salama iski yhteen vanhaan lahoon koivuun, en ainakaan sen latvusta enää aamulla ikkunasta havainnut. Komeaa, ihailen hiljaa itsekseni ukkosta, tiedän meillä muun väen hiukan kammoavan ukkosia.
Niin totta totisesti kammoammekin :)
VastaaPoista