Tarinoita vanhan äijän elämästä ja mahdollisista unelmista vanhan maalaistalon muokkaamisessa eläkeasunnoksi.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Yhtä kameraa rikkaampi - mutta hämmentynyt
Töissä tehtäväni muuttuivat ainakin joksikin aikaa toisiksi. Kun entiset yhteistyökaverit kuulivat asiasta, sain viimeisenä työpäivänäni kutsun paikalliseen valokuvaustarvike liikkeeseen. Siellä kauppiasyhdistyksen puheenjohtaja piti pienen puheen ja totesi että uusissa ympyröissä tarvitaan uusia työkaluja; ja ojensi käpälääni kameraboxin. Boxista paljastui Canonin PowerShot SX210 digipokkari. Pienikokinen väline, jossa piiiiitkä optinen zoom ja vielä pidempi digizoom. Yhteensä niillä pääsee kinokorvaavuustaulukossa sellaiseen 1600mm linssiin. Elikkä aivan hervoton. Meikäläisen käpälä vispaa sen verran runsaasti että maximaalista digizoomausta ei voi edes ajatella, ilman jalustaa. Vaikka kamerassa kuvanvakain onkin ei se mahdottomiin kykena sekään.
Olen nyt kokeillut välinettä joitakin päiviä ja vähitellen sen kanssa alkaa päästä sinuiksi. Kameran asetuksia pitää vielä hiukan viilata, jotta koneella ei tarvitse tehdä aivan yhtä paljon töitä. Terävöintiä hiukan lisättävä ja väriavaruutta vähän rukatava, jotta päästään toivottuun tulokseen ilman PhotoShoppia.
Kiitän ja kumarran yrittäjiä muistamisesta. En ole tiennytkään, että he ovat noin tietoisia harrastukseni syvyydestä ja innostani kuvata. Vaikka kyllähän heistä moni kävi kuvaboxini kuvia katselemassa, erityisesti kun siellä oli kuvia paikallisista tapahtumista. Saa nyt nähdä mitä tällä kerralla tulee uusista töistäni, on ainakin erilainen kuin vanha työyhteisöni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onnea uuteen työhön!
VastaaPoistaTuo kamera lienee ainakin helppo kuljettaa mukana. Tilannetallennus olkoon siis varmaa.