Pitkästä aikaa porinoita.

Nyt isäinpäivänä on harvinaista herkkua istua koneen ääressä ja kirjoitella kuulumisia. Viimeksi kirjoitin 110-vuotisjuhlista. Tässä välissä on tapahtunut paljon - kesäkuun alussa alkoi talon remontointi tosimielessä. Rakennusluvat saatiin kuintoon ja samantien pihaan kutsuttiin kaivuri, piti heti kaivaa laajennusosan perustukset, salaojat, sadevesilinjat ja tärkeimpinä asioina pienpuhdistamo sekä vesijohto. Vanhojen perustusten vahvistaminen ja laajennusosa saatiin nopeasti valmiiksi - valuun laitettiin lattialämmön luovutusputket ja sähkölinjojen suojaputket.

Työ viivästyi pahasti heinäkuussa kun eräs suuri valtakunnallinen sähköyhtiö hukkasi liittymätyypin muutospaperit. Lisäksi väittivät yhteydenoton jälkeen, ettei yhteyttä voida kaapeloida, kun vanha linja on niin huonossa kunnossa ja pitäisi kaivaa suoalueen poikki ja räjäyttää 200 m kalliota kaapelia varten. Ihmeellistä kun muuntamo josta yhteys piti rakentaa on 50 m päässä rakennuksesta. Otin kuvia ja linkkejä maanmittaulaitoksen karttasivulta ja pyysin selvitystä sen kallion sijainnista. En saanut vastausta

Uusi sopimuskin piti tehdä ja kun laitoin sen kirjattuna ei täkäläinen asiamiespostin rekisteri tuntenut palautuskuoressa olevaa osoitetta. Mutta saatiin kuitenkin kirje menemään oikeaan paikkaan. Alunperin kaapelin piti tulla jo heinäkuun puolivälissä mutta se saatiin paikalle vasta syyskuun lopulla. Tämä merkitsi sitä, että vanhan rungon vahvistustöitä ei voitu tehdä loppuun ja työt hidastuivat kun pääty jouduttiin jättämään keskeneräiseksi ja uudet rakenteet jouduttiin sitomaan monimutkaisilla ja hitaasti toteutettavilla ratkaisuilla. Lopulta runkotyöt ja ulkovuorauksen teko saatiin loppuun noin kolme kuukautta arvioitua myöhemmin. Eivätkä vastoinkäymiset vielä tähän loppuneet vaan urakoitsija kieltäytyi suorittamasta seinien märkäpuhallusta puhallusvillalla ja syynä oli liian monimutkainen seinärakenne. En tosin ymmärrä mikä siinä oikein oli syynä koska ainakin villan valmistajan mukaan se olisi ollut juuri oikea aine ja tapa tehdä monimutkainen ontelorakenne tiiviisti eristettyksi. No suoritin sitten villauksen käsivillalla hidasta ja turhauttavaa kun sen olisi voinut suorittaa nopeammin koneellisesti.

Seuraava piikkikengän potku tuli peltikattomiehen kiireiden takia. Uhkasi hermot kärähtää kun työn aloittaminen viivästyi. No nyt on katto päällä - konesaumapeltikate - ja maalämpöpumppu hyrrää lämpöä tupaan. Käytössä on vasta kolmannes lämmitystehoista koska tuo rungon vahvistustöiden viivästyminen merkitsi myös muutoksia tuvan ja kamarin lattiarakenteisiin. Saan ne tilat vähitellen siihen kuntoon että lämmitysjärjestelmää voidaan alkaa asentaa noihin tiloihin. Yläkerran työt olen suosiolla siirtänyt talvelle. Kykenemme asumaan keittiön tuvan ja kamarin tarjoamissa tiloissa aivan hyvin. Laajennettu keittiö on lähes valmis, seinissä on hirsipaneelit ja katto on uusittu, laattalattia odottaa saumausaineen loppupuhdistamista ja kalusteiden asentamista. Välissä kyllä ehti tapahtua kaikkea mukavaakin. Heinäkuussa 7.7. vietimme Liisan kanssa häitä Kihniänkylän nuorisoseuran talolla. Tuohon päivään mahtuu monia mukavia tapahtumia. Liisa lähti jo aamulla kirkolle kaasonsa kanssa kampaajalle ja muita sellaisia asioita hoitamaan. Minut noudettiin kirkolle iltapäivällä ja odottaessani kuljetusta näin n puolen kilometrin päässä ladon lähellä tietä ylittämässä jonkun eläimen. Ensimmäinen ajatukseni oli KAMERA nyt heti kamera esiin ja perään. Mutta katsoin sitten vaatetustani ja annoin kuvausreissun jäädä väliin. Liisa tuskin olisi pitänyt jos olisin saapunut kirkkoon otsanahka silmillä verisenä ja housunpolvet riekaleina. Tuo otus oli nimittäin karhu. Olimme toki nähneet aamuhämärissä pariin otteeseen karhun liikkuvan lähellä ja muutamaan kertaan olen kuullut metsästä viheltämistä ja suomalaisessa metsässähän liikkuu tasan kaksi olentoa jotka viheltävät ja toinen noista viheltelijöistä on ihminen ja toinen on karhu. No kirkolle päädyttiin ja kirkkoonkin aivan ajallaan ja vaatteet siistinä. Kirkossa oli oikeastaan hauska tilanne kun minun bestmänini, batmann ei kuulu kirkkoon, mutta toimii todistajana ja seisoo kirkon alttarilla.

No se siitä. Kun kirkosta selvittiin ja hääväki lähti kohden Sampolaa kävimme vanhalla amerikan raudalla Kalajärvellä ja nautiskelimme pikkupullon skumppaa puun juurella. Uudestaan autoon noustuamme alkoi nenään leijjua vähemmän vieno tuoksu - joku oli astunut koiran kasaan - eikä se joka oli astunut siihen ollut kuski eikä morsian. No Kalajärvellä sitten saatiin ensimmäiset onnittelut kun Aisamäen kesäteatterilaiset kajauttivat onnittelut meille. Toisaalta ei pidä ihmetellä jos onnittelivat sillä näyttelijöissä on kummankin sukulaisia ja tuttuja. Sampolassa sitten oli hääjuhla ja kaikki meni mukavasti, jopa se eniten minua pelottanut osio häävalssi. Aivan totta minkin tanssi ja minulla on tunnetusti kaksi vasenta jalkaa kun on tanssista kyse. Tosin tuli muutamia kertoja käytyä kurssilla harjoittelemassa.

Mutta siltikin. Muutakin mukavaa tapahtui, kävin lentämässä syntymäpäivälahjani pois. Lapseni olivat nimittäin ostaneet minulle lennon pienkoneella - sai valita joko Tampere, Turku tai Helsinki lähtöpaikaksi. Luonnollisesti minun lentoni lähti Malmilta ja oli aika mukava. Kone kiersi Espoon kautta Suvisaaristoon ja siitä rantaviivaa pitkin takaisin Malmille.

110-vuotiaiset

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoittelusta. Välissä on ehtinyt tapahtua paljon. Järvenpään asunto on myyty ja rahat saatu siirrettyä nykyiseen pankkiin. Eikä vähäisimpänä seikkana ole ollut meidän yhteiset synttärit 18.2.2012. Yhteenlaskettuna siitä tuli tuollaiset vaatimattomat 110 vuotta. Varsinaiset rollaattoribileet siis.

Ei mitään sellaista vaan juhlat pidettiin yhden pienen kyläkaupan ravintolan yläsalissa, mukaan oli kutsuttu karvan alle sata vierasta, joista paikalle pääsi n 70 henkilöä kun osan oli kaatanut viimehetken sairastumiset.

Mikä mukavinta, juhliin pääsivät uuden suurperheemme lapsista melkein kaikki, vain yhden saapuminen ei onnistunut opiskelu ja työtehtävien vuoksi. Mutta oli mukavaa, kun iso joukko läheisiä oli läsnä. Samalla ehkä ryhmämme, joka ei ole suinkaan pieni, alkaa vähitellen tutustua toisiinsa. Tiedän toki etteivät he tule koskaan tuntemaan toisiaan siraruksiksi, mutta olisi paljon, jos he tuntisivat toisensa ystäviksi. Samoin kuin lastenlapset, vaikka osittain ikäerot ovatkin suuria.

No juhlilla syötiin ja juotiin kahvetta ja kakkua. Jotkut joivat lisäksi jotakin muutakin, ravintolassa kun kerta oltiin. Onneksi ei mitään järkyttäviä ylilyöntejä sattunut, vaan kaikki sujui aivan mallikkaasti. Isä lausui meille Leinoa ja tanssijalan kutinaan antoi potkua Teuvo ja Tähtivyö niminen porukka. Siis niille, joiden jalkaa kutisi, itselläni on tunnetusti tanssitaidoissa pahasti vikaa, joko mulla on kaksi vasenta jalkaa tai päinvastoin. Piti kuitenkin yrittää vääntää mukana.

Olihan joukossa myös vanha lapsuudenkaverini vaimonsa kanssa, heidät olinkin nähnyt viimeksi kunnolla heidän häissään, jossa heiluin kameran kanssa.

Ilta päättyi aikanaan ja kotiuduttiin sitten pikkuisen mutkan kautta, lapseni kun menivät isoisälleen yöksi. Hienoa, että saattoivat olla näin isolla ryhmällä hänellä vieraana. Vierailut kun eivät ole olleet aivan yksinkertaisia järjestettävi, yhdestä jos toisestakin syystä johtuen. Kotimatkalla kävimme vielä onnittelemassa yhtä samaan aikaan vuosipäiviään viettävää henkilöä ja käväistiin kuuntelemassa Ravintola Troijassa Peräseinäjoella bändiä, josta kuulimme juhlissa. Olisi kuulemma, nimestään huolimatta, kuulemisen arvoinen. Niin kuin olikin. Bändi soitteli tyylipuhdasta rautakitaralankaa, niiltä ajoilta kun minäkin aloin kuunnella rytmimusiikkia. Niin bändin nimi oli The Kondoms elikkä tuttavallisesti kortsut.

Remontointi etenee

Hiljaiselon jälkeen alkaa lopultakin jotakin tapahtua. Talon pohjapiirustus alkaa olla kunnossa, joten niiltäosin pääsee hakemaan rakennuslupaa; kunhan on käynyt hakemassa naapureilta suostumuksen muutoksiin.

Koska taloon tulee elintasosyylä vanhan kuistin kohdalle, tarvitaan tuo naapureiden hyväksyntä. Hassua, kun ajattelee, että lähimpiin naapureihin on talolta matkaa kilometri. Mutta näin se vain menee. Vesijohtoliitäntä päästään tekemään vasta pakkaskauden mentyä ohi, ei oikein kannata kaivaa vesijohtoa esille jäätymään pakkaseen ennen kuin voidaan tehdä liitännät suoraan rakenteisiin ja suojata linja kunnolla. Tulevinakin vuosina on varmaankin pakkasia. Ainakin joskus.

Muutoin täällä on ollut mukavaa, mitä nyt viimeisen viikon aikana pakkanen on vähän paukahdellut nurkissa ja pannut lämmittämään hiukan enemmän. Puusee ei ole näillä pakkasilla oikein miellyttävä paikka. Mutta eipä tule lueskeltua mitään puusee-kirjallisuutta, vaan tulee nopeita käyntejä epämukavuuslaitoksessa.

Kevättä odotellessa tässä vielä yksi näyte värityssuunnitelmasta. Luulen kyllä, että tuohon tulee tehtyä valkoiset päätykolmiot ja nurkkalaudat. Ikkunoiden vuorilautoihin tulee haettua vaikutteita jostakin vanhasta kustavilaisesta laudoituksesta, jossa sivulaudoituksessa on ylhäällä pieni sivulauta ulospäin ja viisto kate, jossa korostevärillä maalattuna pieniä korokenappuloita tai rimanpaloja. Saa nyt sitten nähdä sen lopullisen toteutuksen.

Vuoden vaihde lähestyy

Hankin tässä itselleni päänsäryn jo ennen vuodenvaihdetta. Samalla työllistin vähän ensiapu/lanssiväkeä ja aiheutin polille ruhkaa. Olin eilen illalla menossa laittamaan lisää puita saunanpesään, kun jalassani olleet "yleisturvajalkineet" - Crocksit päättivät lennähtää kohden taivasta. Maapallon pinta törmäsi vastaan seuraavassa järjestyksessä: 1) kämmenet maahan, 2) ahteri tömähtää nurmeen ja 3) pää kolahti porraskiveen. Tapahtumasarjan seurauksenä syntyi takaraivooni ventti, joka vuoti runsaasti verta. Soitin armaalle vaimolleni makaavani maassa porraspäässä - mutta hän ei kuullut soittoani. Märässä sohjossa köllöttäminen alkoi tuntua jotenkin hölmöltä. Kontin pystyyn ja kompuroin sisälle päätäni pidellen - en kainalossa tai muuten kannatellen - vaan painoin käsilläni ruhjetta. Iskin märän takapuoleni kynttiläarkulle ja ympärilläni alkoi aivan turha tohina.

Rakkaani kyseli mitä oli sattunut ja toimitti meillä kylässä olleen tyttäreni kanssa talouspyyhettä kun verenvuoto oli aika ilkeän näköistä ja soittivat sitten sairaankuljetuksen. Hälytyskeskus lähetti paikalle ensivasteyksikön, jonka kaverit vetivät päähän verkkosukan ja tuppoa ruhjeelle. Mittailivat verenpainetta ym sellaista pientä puuhaa, mitä nyt heidän touhuihinsa kuuluu. En ole ollut aiemmin noiden toimenpiteiden kohteena, mutta kaikki oli hyvin tuttua sillä olen seuraillut vastaavaa toimintaa sivusta useasti ja ollut myös mukana avustamassa tarpeen niin vaatiessa. Ambulanssin saapuessa olo alkoi jo tuntua aivan hyvältä, mutta kun lanssimiehet kytkivät sydänseurantalaitteen päälle melkein huolestuin, sillä sydänkäyrä näytti mekoista sykkyrää, syke oli tiheä ja epäsäännöllinen, mukana runsaasti nk välilyöntejä - kansanomaisesti kuvattuna sydän muljahtaa.

Lähdettiin siitä sitten kohden Seinäjokea ja keskussairaalaa koska terkkarin päivystys oli jo sulkeutunut. Siellä sitten pääsin parturiin, leikkasi hiukset tosin vain pälveksi pois. Ei kuulemma kuulunut toimenkuvaan leikata siiliksi. Lääkärikin siihen sitten saapui ja tuikkasi puudutusainetta ruhjeeseen ja ompeli neljä tikkiä päähän. Ehdotin nappeja tai vetoketjua - siltä varalta jos tulee tavaksi kaatuilla niin olisi helppoa vetää napit kiinni. No tavalliset tikit ommeltiin ja pää paketoitiin kuin Tuntemattoman Rokalla. Käskivät vielä röhnöttää hoitopöydällä kun tulivat isommman sydänseurantalaitteen kanssa paikalle. Mittasivat mitä mittasivat ja totesivat kyseisen pumpun nyt toimivan aivan normaalisti. Sain kouraani nivaskan papereita ja ohjeet miten olla ja elää haavan kanssa. En tosin ymmärrä, miten lepo auttaa päänahan paranemisessa, koska enhän minä päänahan lihaksia käytä esim veden kannossa tai puiden pilkkomisessa. Ainakaan ole tähän saakka käyttänyt.

Nyt on sitten päänsärkyä - ei tosin niin paha kuin kuvitella saattaisi kun ajattelee pään ja porraskiven kohtaamista. En ole vielä tarkistanut minkälaisia traumoja porraskivi on saanut. Ajatelkaa nyt - ensin tallotaan monta sataa vuotta jalkoihin ja sitten aletaan vielä hakata päätä kiven reunaan. Johan siinä vähemmästäkin tulee ongelmia porrasiven henkiseen elämään.

Kivat UudenVuoden toivotukset kaikille mahdollisille ja mahdottomille lukijoilleni.

Lemmikin - ei - perheenjäsenen kuolema

Tähän juttuun on koira haudattuna aivan kirjaimellisesti. Venäjänvinttikoirani Bella kuoli marraskuun viimeisenä päivänä. Ei yllätyksenä kenellekkään, sillä Bellalla oli ikää paljon ja jo keväällä alkoi esiintyä viitteitä siitä ettei kaikki ollut aivan kohdallaan. Maitorauhasten alueella oli möykkyjä, jotka kasvoivat vähitellen. En kuitenkaan katsonut leikkaushoitoa mielekkääksi. Bella olisi saattanut menehtyä operaatiossa. Nyt Bellalle jäi vielä kaunis kesä elettäväksi ja muutto maalle mökille - jossa on aina viihtynyt.

Viimeisten kuukausien aikana Bella osoitti itsessään vielä uusia puolia. Ensin hyväksyi uuden kumppanini ilman mutinoita ja osoitti ystävyyttään. Mökille muuton jälkeen hyväksyi kumppanini vanhan tipsun, Ilonan, ilman sen kummempia ärinöitä. Leikkivät aina yhdessä ja kulkivat ryhmänä mukanani niin marjametsällä kuin vedennoudossa. Kun laumamme kasvoi vielä parilla kissanpennulla adoptoi pienimmän Pipsakissan omakseen.

Mutta aikanaan kaikki kaunis loppuu. Näin Bellan takajalat menivät, jonkinlainen halvaus. Kun oli soiteltu eläinlääkäri paikkalle ja aseteltu Bella kunnolla takaisin sänkyynsä - annettu lusikalla vettä ja suussa liukenevaa aspiriinia, alettiin odottaa lääkärin tuloa. Puolilta päivin koira nosti päätään haukahti hiljaa, asetti päänsä huokaisten tyynylle ja alkoi kuulostella jotakin korvat hörössä ja sai muutaman kouristuksen ja nukkui pois.

Tunne oli vahva - ei eronnut omaisen kuolemasta - oli vaikeaa soittaa lääkärille ja perua hänen tulonsa. En varmaankaan tarvitse todistusta missään - ja jos tarvitsen niin nythän minulla on varmasti jotakin EU-direktiiviä rikkoen tontillani koira haudattuna.

Asettuminen

Olo talolla on alkanut maistua - oikealta elämältä. Ei pakonomaista menoa töihin vaan oman mielen mukaisia puuhia, milloin halkosouvia, milloin vanhan purkua ja uuden rakentamista. Aika kuluu eikä läheskään jokaisena päivänä tule käytyä edes netissä. Mitä ympäristö nyt välillä haiskahtaa vahvasti sianpaskalle ja virtsalle kun pellot kaipaavat lannoitetta jaksaakseen taas seuraavana vuotena työntää uutta kortta ja jyvää seuraavaksi talveksi jyrsittäväksi. Tosin nyt pitää pian muutaman asian selkeytyä jotta pääsee vielä vähäksi aikaa kiinni työelämään ja rahavirtaa sisäänkinpäin eikä ainoastaan ulos. Vaikka asunnon myynti nyt näyttäisi pianaikaa onnistuvankin.

Ympäristö on kuitenkin inspiroiva ja rauhallisenkaunis. Joutsenet eivät ole nyt pysähtyneet lähipelloille levähtämään. Muutoin mielenkiintoisia eläviä liikkeellä paljonkin. Suohaukkoja -ilmeisesti sinisuohaukka - lentelee ojien yläpuolella paljon. Myyrävuosi on runsas. Joukossa on kyllä ainakin yksi muuttohaukkakin - tosin nyt ei ole muutamaan päivään näkynyt. Olisko jo lähtenyt kohden etelän lämpöisempiä maita ja helpompia saaliita. Saaliista puheen ollen hirviporukka näytti saaneen ensimmäisenä päivänä ainakin yhden kaadetua.

Muutto mökille - ei ku talolle.

Viikko sitten lähti Toyota renkaat savuten hurjassa lastissa Järvenpäästä kohden Seinäjokea. Isoimmat tavarat odottavat vielä noutoa. Se tapahtuu huomenissa kun saatiin tyhjään paluukuormaan sovittua kirjoituspöydän ja sänkyjen ja sohvan kuljetus.

Takkaremontti on lähes valmis. Vain arinapelti puuttuu, kun mitoitus on vähän hankala, pitää tehdä erikseen ja kiinnittää reunarautaan muutamalla tikillä ja ruuvilla. Muuten lopputulos on uskomattoman hieno. Joskohta myöskin kallis. Mutta mutta huonoa ei kannata laittaa eikä uudetkaan takat ilmaisia ole. Eikä tuollaista saa kuin vanhasta tekemällä. Kun sen tekijä osaa. Ja nämä osaa.

Muutoin täällä on ollut aivan hienoa olla. Joka päivä saunassa ja hoideltu asioita kaupungin suuntaan ja käyty perjantaina nopeassa työhaastattelussa. Kyllä tämä tästä menee jengoilleen. Etenkin kun saa elää oman rakkaansa kanssa maalla rauhallisessa ympäristössä.

Kotieläinten määrä kasvaa - lähtiessä oli Bella-koira ja Alavudelta mukaan tuli Ilona-koira. Sitten vielä tarvittiin hiirikoira elikkä meille kotiutui pikkuinen Pekko-kissa. Hiiret varokaa kun suurmetsästäjä saapuu ja saa kaikki hampaansa ja kyntensä teroitettua täyteen iskuun.

Ensi viikolla täytyy aloittaa puusouvi aivan tosissaan. Pitää käydä tekemässä rankoja Ojasenmäellä ja poistamassa omasta metsästä kelottuneita puita. Keloista saa heti kuivaa puuta mutta ensi vuosikin on tulossa ja klapuja tarvitaan saunaan ja hienoon leivinuuniin polttopuiksi.