Juttelin viime viikolla ystäväni kanssa taiteesta ja maalausaineista. Jotenkin erehdyin antamaan hänelle neuvon kokeilla temperalla, koska aineet ovat halpoja, värit kuivuvat nopeasti ja ovat luonteeltaan mielestäni hänen tylilleen sopivia.
Kaikki johtui Picasso-näyttelystä. Ihmettelimme molemmat miehen tuotteliaisuutta ja nopeutta. Hän piti eniten 20-luvun kaudesta, jolloin työt olivat etääntyneet kubismista ja saaneet vaikutteita italialaisesta klassistisesta taiteesta. Työt olivat tuolloin harmoonisia joskin muodot paisuteltuja. Minuun on suurimman vaikutuksen tehnyt sininen, vaaleanpunainen ja kubistinen kausi. Useat sinisen kauden töistä on tehty temperalla. Ehkä siinä on osa vaikutusta. Hillityt mattamaiset värit, jotka saatiin hehkumaan syvinä venissaamalla.
Ystäväni tyyli menee tällä hetkellä lähelle Picasson alkukausien töitä ja Bysanttilaista fresco-maalausta. Hän ei ollut koskaan kokeillut temperalla ja lupasi kokeilla. Sanoikin halunneensa töihinsä syvemmän pinnan, pinnan joka ei kiiltele valossa ja hukkaa pieniä nyansseja. Nyt pitää vaain odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Näkyykö kokeilu jo seuraavassa näyttelyssä joka on pikapuoliin, muistaakseni jo maaliskuussa. Tuskin vielä siinä, koska näyttely vaatii aina pitkähkön kypsyttelyn ja paljon työtä yhtenäisen ilmeen luomiseen.
Toivottelen hänelle tuottoisia päiviä.
Vinkkaappa sitten, missä näyttelyä pääsee katsomaan jahka tiedät. Ossilta terveisiä Aku Ankka pinon takaa... :)
VastaaPoista