Sattumuksia

Kirjoittaminen on edelleen hidasta, mutta ehkä tämä tästä jäleen virkistyy. Tässä on viimeviikkojen aikana miettinyt useita erilaisia asioita ja ihmetellyt. Ihmetellyt miten ja miksi asiat tuntuvat menevän solmuun aina kun tuntuu että on saanut systeemit kuntoon. Näin töissä, jossa kaikki rullaa periaatteessa kitkatta. Hupsis vain ja huomaat painivasi jonkun itseäsi kolmekymmentä vuotta nuoremman kanssa. Ja vain siksi, että on jo ikääntynyt. Kävi liiaksi kaverin luonnolle, kun vanha ukko näkee rötöstelyn ja puuttuu siihen. Vielä enemmän kävi kunnian päälle, kun hävisi ja joutui odottamaan poliisit makuulla kiinnipidettynä. Piti jollekin näyttää, että kyllä lähtee. Niin sitten lähtikin, kun poliisit saapuivat paikalle ja vaihdettiin hallintaa. Pääsi potkaisemaan makuulta suoraan päähän. Onneksi siitä asennosta ei saa kunnolla voimaaa potkuun, kyllä se silti inhottavalta tuntui.

Tyypin kaverit kävivät sitten viimeviikolla selvittelemässä juttua. Tulee aikanaan käräjille ja siellä katsotaan miten tuomarit asian tulkitsevat. Onko kysessä laiton uhkaus ja Järjestystä ylläpitävän henkilön väkivaltainen vastustaminen? Tulee kyllä mukaan vielä yksinteointehtynä virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, kun pani poliisillekin hanttiin.

Eipä tuosta sitten sen enempää, sattumia sopassa.
Tässä toisenlaisia sattumia, muutama lyhyt runon tynkä. Tykkää kuka tykkää tai on tykkäämättä.



Kulkijan jäljet lumessa.
katoavat jonnekin - tuuli pyyhkii
hangen. Mennyt jotakin toimittamaan
jonnekkin.
Palaako koskaan?

Hautausmaan lumet peittävät
yhtälailla kaikki. Niin
muistetut kuin unohdetut
haudat.
Kynttilöiden valo pyyhkii
joitakin kiviä esille.
Muistoja täynnä niille
joilla on korvat kuulla
silmät nähdä.

Lähde metsän keskellä,
pakkasen jäädyttämänä.
Odottaa janoista rikkomaan
jään. Odotta pästäkseen
tekemään työnsä:
vilvoittaa janoisen.