Sateisen sunnuntaipäivän askarteluja

Tänään tuli taivaan täydeltä vettä, onneksi vain lyhyen ajan. Tämän päivän työsuunnitelmat menivät vähän pieleen, mutta kerrankos noin on käynyt. Piti nimittäin pestä ensimmäinen erä mattoja. Ei oikein napannut mennä matonpesupaikalle kastumaan muustakin kuin letkusta tulevasta vedestä. Olishan matot hyvä saada myös kuivamaan ja se tapahtuu parhaiten tuulisella tai aurinkoisella ilmalla.

Mattopyykin tilalle keksin muuta tekemistä: Hain taloyhtiön varastosta pensasleikkurin ja vedin vanhan piikkipensaikon matalaksi. Toivottavasti ne nyt kuolivat. Lähtökohtaisesti vaikuttaisi hyvältä. Pensaissa ei ollut juurikaan viherrystä näkyvissä. Neljä tai viisi oli ainakin kohdannut loppunsa talvella. Kyllä pensaat ovat aivan kauniita kukkiessaan ja syksyllä oransseine pikkumarjoineen, mutta niiden hoito ei oikein napaa ketään. Pensaat ovat ainakin nyt alhaalla ja kädet täynnä onttoja piikkejä - niitä ei saa irti nahasta vetämällä. Täytyy odottaa että alkavat mätiä. Sitten ne saa puristettua ulos, ehkä. Oksat ovat vielä rinteessä, vetelin niitä pieniksi paloiksi, ettei niitä tarvitsisi viedä minnekkään, sillä haravoinnin ja pois kantamisen jälkeen on piikkejä jokaisessa mahdollisessa suojaamatomassa ruumiinosassa ja vähän suojatuissakin. En tiedä, kuka on ollut se ystvällinen ihminen, joka on suunnitellut rinteen istutukset alunperin. Vai onko laitettu mitä halvalla on saatu?

Samalla, kun varastolla kävin, otin ruohonleikkurin mukaan ja ajoin nurmikon. Sinikellot ja muut pikkusipulit olivat kukkineet ja kuihtuneet, niin on hyvä aloitaa nurmikon hoito. Kielot näytävät vähitellen ryömoivän koko alalle, mikäpäs siinä. Kukkivat nätisti, eikä meillä ole kotona ketään sellaista, joka alkaisi kukkia tai marjoja maistella. Kotkansiipi on valloittanut kukkapenkin, mikä on myöskin hyvä asia koska kukkatarhojen hoito ei ole minulle mikään intohimo. Mitä helpompi hoitaa sen parempi.