Pienellä mäellä

Palasin tänään mökiltä, jonka maarekisterinimi on Pienimäki. Siitä on saatu blogini nimi. Tarkoitus oli tehdä yhtä ja toista. Mutta tuli tehtyä vain toista, ei sitä yhtä lainkaan. Tarkoituksenani oli istuttaa yksi uusi omanapuu putarhaan ja siirtä vanhoja ruusupensaita varjoisasta ovenpielestä valoon. Se omenapuu jäi istuttamatta. Kas kun päästessäni Peräseinäjoelle, oli paikallinen puutarhamyymälä jo kiinni. Jotenka se puu jäi ostamatta. Katselin kyllä kaihoten kaneliomenapuun terhakkaa tainta ja havaitsinpa myös perheomenapuun. Se on puu, johon oli ympätty vaaleakuulas, kaneli ja Antonovka samaan runkoon. Siinä olisikin oivallinen puu, kaikki yhdessä. Mökillä Vaaleakuulas oli komeassa kukassa, ensikertaa. Kimalaiset, tai niin kuin niitä lapsena kutsuttiin, mötiäiset ja mehiläiset surrasivat ahkeasti kukissa.

Ruusuja siirtelin kolme samaan kuoppaan, olivat kärsineet aika paljon talvella, vaikka vanhoja maatiaislajikkeita ovatkin. Toivottavasti lähtevät nyt uudessa paikassa vielä kasvuun. Lauantai ja sunnuntai olivat hiukan tuulisia ja pilvisiä - hivenen ripsautti sadettakin jossakin välissä. Pelloilla kulkivat kuovit terhakkoina, käyrät nokat painuvat aina ajoittain pehmeään ja hyvälle tuoksuvaan multaan jonkin makupalan perään. Kauempana näkyi kurkipari pitävän vielä keväisiä tanssejaan, vaikka pesässä onkin jo varmasti muna tai kaksi. Koira nautti olostaan, makoili tyytyväisenä sängyllä ja päästessään autosta pihaan ja ovesta sisään urahti tyytyväisenä. Etsi mukavan asennon ja sulki silmänsä. Tyytyväinen tuhina kuului sängystä pitkään.

Tuon mun paikkani nimi on tavallaan mielenkiintoinen, alkuperäisessä muodossaan se esiintyy vuodelta 1811 verokirjoissa nimellä Lillbacka, on siinä maanmitarilla ollut huumorintajua, onhan siinä mäki - kun käyttää vilkasta mielikuvitusta. Maaston korkeuserot ovat luokkaa puoli mertiä ja hiukan yli mutta alle metrin. Kallio siinä on ollut silloin pinnassa. Nyt siinä on maa-ainesta 10 senttiä tai alle peittona. Perustukset ainakin ovat kestävät, kun ne on vanhimmassa osassa tehty yhtenäisistä kivipelkoista suoraan kalliolle. Eivät petä. Laajennusosien perustukset eivät ole yhtä järeitä, ensimmäinen laajennus on perustetu kivilohkareille, jotka ovat kalliolla, viimeisin laajennus on valetu betonista, epäilen, ettei siinä ole rautaa, mitä nyt joku rautanaula sattunut putoamaan sekaan tai joku vanha risa polkupyörän runko. Sen yksi kulma saattaa olla alueella, jossa kallio, silokalliota, päättyy jyrkkään rosoiseen reunaan. Joten mitä ihmettelen, onhan siinä ollut mäki - pohjalaisen mittapuun mukaan kun Seinäjoella on Jouppilanvuori, mäki joka ei koollaan erityisemmin herättäisi huomiota näillä seuduilla.