Sukupuun rakentelua

Aloitin työn, joka on roikkunut irtolippusina ja epämääräisinä muistiinpanoina hajallaan laatikossa ja onneksi yhden aktiivisen sukulaisen nettiin laittamana. Kyseessä on sukupuun rakentaminen. Netistä löytyy hyviä pohjia joille tehdä ja koota tiedot. Kysymys on vain viitseliäisyydestä ja halusta/kyvystä tarkistaa tiedot ja niiden oikeellisuus.

Tyttäreni oli aloittanut puun rakentamisen ja kun avasin sen sain suoria linjoja rakennettua aina 1700-luvun puoliväliin, ja nämä vielä siellä vaikeammalla alueella. Kyseessä on isän sukupuun rustaaminen, joka johtaa hänen äitinsä kohdalta Pietariin ja ilmeisesti Itä-Puolan alueille. Miehenpuoleisella linjalla päästiin myös 1700-luvulle ja tietoon jonka mukaan eräs esivanhemmista olisi ollut Sakkolan lukkarina, asiaa lienee vielä syytä tarkastella uudelleen. Mutta tältä se nyt näyttäisi. Isän setiä en ole vielä syöttänyt taulukkoon, niistä kutoutuu mielenkiintoisia yhteyksiä kun aikanaan paikoillaan asuneet suvut ovat väkisinkin sukulaistuneet, ja sama ilmoi näkyy vielä nykyisinkin.

Samoin uusia yhteyksiä ja sukulaisia löytyy juuri isän puolelta, vaikka kyllä äidinpuoleltakin on isoäidin puoleinen suku aika levällään. Pitää jututtaa Heikkiä seuraavalla käyntikerralla. Hänellä nyt kuitenkin on kerättynä jonkunverran tietoja sieltä päin.

Talven toinen kosketus

Aamulla herätessäni jyskyttävään päänsärkyyn havaitsin outoa vaaleutta, maassa oli lunta ja lisää tuli jatkuvasti. Koiruliini tahtoi heti takapihalle riehumaan ja telmimään lumeen. Borzoit kun rakastavat kahta asiaa: juoksemista ja lunta. Päänsärkykin hellitti vähitellen - saatuani mukillisen kahvia ja päästessäni eroon patterin hohkaamasta lämmöstä.

Aamun askareiden jälkeen kasasin heikkoon kuntoon joutuneet työvarusteet ja lähdin firman varusvarastolle uusimaan vehkeitä. Valtaosin vaihto onnistui, mutta työhousuja en saanut uusittua, vaikka olenkin saanut painostani pois jo sellaisen määrän, että housut uhkaavat pudota jalasta. Mielenkiintoista seurata miten pitkään pysyvät päällä. No onneksi neula ja lanka on keksitty jo kivikaudella. Tarttee vähän tikata takasaumasta sisään ja käväistä varastolla uudemman kerran joidenkin viikkojen kuluttua. Vaihtoreissun aikana ilma oli lämmennyt ja lumisade päättynyt. Kadut loskaisia ja liukkaita.

Huomiseen päivään lähdetään uusin innoin katsastamaan kuukaudenpäivät seisseessä hommassani, jos sen nyt saisi kunnolla liikkeelle.

Isänpäivänä

Sain lukea lasteni blogeista erilaisia tarinoita itsestäni, olen siis puutyöskentelevävalokuvaavametsäsissi. Hm, ei oikeastaan paha yhdistelmä. Totta kyllä, liikuin runsaasti lasteni kanssa luonnossa ja selittelin asioita vanhoilla tarinoilla, joita muokkasin nykyaikaan paremmin istuviksi. Puutöiden tekeminen taas on ollut minulle aina "luontaista". Suvussa on suksentekijöitä ja huonekalunikkareita rakentajien ja maanviljelijöiden lisäksi. Ja mitä Kupuramiekka mainitsi armeijassa menestymisestä, no menestyin miten menestyin - kyllä sinnekin kuului jo tuo kameran kanssa heiluminen. Sain pariinkin kertaan pelastettua itseni kameralla leikkimällä vähän kinkkisestä tilanteesta. Luonnossa liikkuminen on maalaipojalle itsessäänselvyys. Ja hiljaisuus liikkuessa on edellytys sen tajuamiselle, mitä ympäristössä tapahtuu. On onni, jos jotakin olen onnistunut siirtämään lapsille, vaikka vain luvan olla erilainen, tehdä asioita, joita haluaa, tai virittää mielenkiinto vaikka valokuvaamiseen tai kuvataiteeseen.

Isänä en tiedä olenko ollut isä vai mikä. Vertaan itseäni omaan isääni, joka oli ja on yhä läsnä toisella tavalla huolehtivana ja ajattelevana. Olen vasta vanhempana tajunnut, millaisen kulttuurishokin hän on kokenut saapuessaan evakkopoikana hiukan uhoavaan ja itseriittoiseen pohjalaiskylään. Hyväksynnän saavuttaminen siinä yhteisössä ei ole ollut itsestäänselvyys. Joustavuutta, riitojen yhteensovittamista ja kykyä kuunnella mitä todella tarkoitetaan puheilla - ja huumorintajua.

Kupuramiekalle tiedoksi: minua kutsuttiin myös tietokirjaksi, kokonahkakansissa kulkevaksi joskus koulussa tovereiden toimesta ja liikunnallisesti olin tunnettu kömpelönä. En ole koskaan ollut voimistelija tai kilpailusta kiinostunut. Vaan mieluumminkin yksilösuorittaja - omaa tahtia tekevä. Vaikka sosiaalisesti pärjäänkin helposti normaalissa yhteisössä, niin silti perimmäinen tekemistapani on yksin pakertaminen. Saattaa olla syy muutaman muun käytännöllisemmän syyn lisäksi pitkäaikaiseen työskentelyyni vartijana.

Kurkistusikkunalle tiedoksi, meidän perhe on varmasti tehnyt maailmanennätyksen "kusiaishousuissa" elämisessä. Tuo sinun käyttämäsi kielikuva on harvinaisen sattuva ja kuvaa tilannetta erikoisen hyvin.

Lehtokotilon kanssa oli todella mahdollista olla enemmän tuollainen taustalla oleva varjo,joka seurailee tapahtumia niihin puuttumatta. Tilanne "housurintamalla" ei ollut silloin vielä niin kihelmöivä kuin nuorempien lasten kanssa.

Mökillä käymässä

Marraskuun alku ja olen käymässä mökillä. Lunta ei ole vielä maassa, päivälämpötilat ovat plussalla ja yöllä hiukan pakkasen puolella. Ympäristön pellot ovat kynnetyt ja mustat, metsistä lehtipuiden lehdet ovat päätyneet maahan muodostamaan uutta humusta ja pienentämään havupuiden happamoittavaa vaikutusta.

Kävin tarkastamassa hakkuuaukon kunnon ja totesin ojapalteiden tarvitsevan keväällä levitystä. Se täytyy tehdä samaan aikaan kun suoritan uudistustyöt kylvämällä. Samalla kun laikuta kylvöalan voi ojapalteen kivennäisaineen levittää sammaleelle ja saada siihen hiukan lisää raskautta, vaikka kivennäisaines kovin kevyttä onkin. Uudistukseen aion käyttää pääasiassa mäntyä, mutta sekaan laitan hiukan kuusta. Johtuen juuri pohjan hienosta ja kevyestä rakenteesta, mänty työntää pääjuuren syvälle ja kuusi levittää pintajuurensa laajalle, yhdessä ehkä auttaa puustoa kestämään paremmin tuulen aiheuttamat paineet isompina. Samaan tarkoitukseen olen jättänyt vanhempiin taimikkoihin sekapuuksi koivua ja haapaa. Lisäksi koivusta saa muutaman vuoden jälkeen korjattua hyvää saunapuuta ja haavasta muuta tarvepuuta, kestää lahoa vastaan hyvin eikä ole kuuma iholle esimerkiksi saunan lauteilla.

Hirsiseinät huokuivat mukavaa tunnelmaa ja takan tulet levittivät mukavaa lämpöä mökkiin. Alivuokralaisetkin innostuivat kovasti liikkumaan lämmössä. Hiirilauma mellasti sisällä ja rohkein kaveri yöllä tervehtimässä ja nuuskimassa isäntää. Olivat syöneet innolla koiran kuivamuonanappuloita, nyt ne oli vietävä ulos kompostiin ettei vahingossa anna koiralle likaisia nappuloita kun koiruliini tulee mukaan seuraavalla kerralla pitkällä vapaalla.