Juhannus

Juhannuksen tuli käytyä mökillä. Kolme kaunista päivää; vaika yhtenä satoikin. Siivoilin nurkkia ja raahasin jälleen jotakin sellaista ulos, josta oli päästävä lopullisesti eroon. Juhannuskokossa paloi yksi kappaletta vanhoja romuisia sohvia. Ihmettelin sohvassa ollutta pientä reikää ja ihmeellisiä pieniä kikkareita lattialla. Tekijä selvisi seuraavana päivänä, kun löysin lattialta ison kyyn. Se oli ilmeisesti tullut edellisen käynnin jälkeen sisään vanhaa pesualtaan putkea pitkin. Kikkareet olivat sulamatonta tavaraa syödyistä hiiristä ja koiran kuivamuonanappuloista. Pidin mokomalle oikeat madonluvut ja niiden lopputulemana se otti ja kuoli. Rajansa sitä on minunkin eläinystävällisyyellä. Tontilla saa olla, muta sisään ei tarvitse tunkea, siinä juuri kulkee raja.

Kokko paloi iloisesti ja sauna kutsui kahdesti. Grilannut en, mutta kiukaalla kypsyi sekä makkara etä hunajamarinoitu possunkyljys, kyljykset siis nätisti vanhalla kuhmuraisella pannulla kansi päällä. Pitää kokeilla toistekin, ainakin tällä kerralla tuotos oli mehevää ja mureaa. Unetkin maistuivat ikkuna avoinna, hyttysverkko paikallaan. Ulkoa kuului leppälinnun ääntely ja oli mukava herätä korppien ronkkumiseen. Opettivat jälkikasvuaan oikeaan oksallelaskeutumiseen. Lentelivät useasti samojen oksien välillä puolelta toiselle, näytäen mallisuorituksen, jota jälkeläiset sitten matkivat.

Polun varrella oli metsopoikue, lähtivät siivet paukkuen lentoon kun tulin liian lähelle. Komeita lintuja. Kurkiparikin huuteli jossakin kauempana suolla, en saanut niitä silmiini. Tulevat varmaan kohtapuoleen poikasensa kanssa näkyville peltoaukealle ruokailemaan. Mutta missä olivat kuovit? Toukokuussa kuoveja oli useitakin, nyt ei näkynyt ensimmäistäkään. Pellolla koikkelehti muutama töyhtöhyyppä.Perhosia oli useampiakin ja samoin erilaisia korentoja.

Hyvää kesää vielä juhannuksenkin jälkeen.

Lummelammella

Kykin jälleen kerran kamerani kanssa pesiskentän lätäkön vieressä. En kuvaamassa peliä, kaukana siitä. Viivähdin pitkän tovin kuvaamalla lumpeita. Tänäkin vuonna kukkia on runsaasti, mutta jokin loisto niistä tuntuu puuttuvan. Johtuisiko kylmästä talvesta vai mistä.

Lampi kukkineen on ollut jo monen vuoden ajan jonkinlainen pakkomielle. Kuvia lumpeista on syntynyt satoja. Nyt tavallaan kuvaan paremmalla kameralla samoja kuvia uudestaan. Mutta vuodet eivät ole samanlaisia eikä lampi pysy samana. Reunoille kasvaa heinää ja veteen joutuu kaikkea rojua. Tänä vuonna lammessa on paljon purkkeja ja muovipulloja.

Katsotaan millainen sato kovista saadaan tälle kesälle. Mutatoituneita kukkia näkyy enemmän kuin muulloin. Vaikuttaisi siltä, että terälehtien lukumäärä on lisääntynyt ja kukat näyttävät jotenkin epämuotoisilta. Toisaalta ennen vaaleanpunaiset kohdat ovat vähentyneet. Katsotaan elokuussa miltä näyttää. Ehkä tilanne korjautuu ja värikkäiden kukkien osuus lisääntyy.

Samalla kuvausretkellä törmäsin aivan uuteen tuttavuuteen. Vierestäni aivan alhaalta alkoi kuulua nuuskutusta, katsoin alas ja näin jotakin valkoista. Samalla paikalle saapuivat olion hoitajat pienen koiran kanssa. Otus oli fretti eli kesy hilleri. Kivan näköinen nappisilmä, hiukan rotevampi kuin minkki, seuraili hoitajiaan hihnassa ja yritti päästä lätäkköön uimaan ja kalastamaan.

Siivoussunnuntai

Tämä on varmasti monelle uskomatonta ja joillekkin jumalanpilkkaa. En "pyhittänyt" lepopäivää. Eikä tämä ollut mikään lepopäivä vaan siivouspäivä. Näitä pitäisi meillä olla useammin, niin ettei hommaan tuhrautuisi aina koknaista päivää, eikä kaikkea ehdi siltikään tehdä. Huomiseksi jäi vielä WC-ja pesutilojen jynssäys. Tyyliin SA-int. Pumpulipuikko esiin ota! Nurkat tutki, TÄÄLLÄHÄN ON HEVOSKUORMALLINEN - paskaa.

Mulla ongelmaksi muodostuvat lukemattomat taulut ja kirjat. Niitä lojuu jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa nurkassa ja vapaassa tilassa. Myös WC:ssä on luettavaa - ainakin saman verran kuin maalaiskansakoulun kirjastokaapissa. En enää tiedä mitä niille kaikille tekee, ennen mökille rakentuvaa kirjastohuonetta. Tässä alkaa vähitellen tuntua etei sekään riitä. Olisikohan kirjarovio aitoon kolmekymmenluvun tyyliin paikallaan? Laskin tuossa että hyllyissä on mittaa n 36 metriä ja ne ovat kaikki tupaten täynnä ja pari vaatekaappia, jotka toki tarvittaisiin muuhunkin käyttöön, ovat kirjojen valtaamia.

Maalauksia on tungettu seinille ja kaikkiin vapaisiin rakoihin. Muutama kymmenen on ilman kiilapuita rullalle käärittyinä. Ne pitäisi saattaa puille aika nopeasti sillä rullattuna ollessa maalipinta vaurioituu ja pingottaminen vaikeutuu. Ei siinä sinänsä mitään korvaamattomia taideaarteita katoaisi, mutta osasta pidän aivan oikeasti. Osa on tosissaan hyviä, vaikka itse sen sanonkin..

Kun nämä tosiasiat yhdistetään sanaan siivous on yhdistelmä aika hankala. Ei oikein osaa aloittaa mistään - kun ottaa kirjahyllyt käsittelyyn lentää pölyä ympäri huushollia. Vaikka hyllyt olisi imuroitukin jo aikaisemmin. Kun on saanut hyllyt kuntoon menee kaikkeen muuhun sitten tuplasti aikaa. Ja jos siivoat ennen järjesteleyä, kuten tänään tein, lopputulos on: ei siivottu. Tässä pitäisi olla viikko aikaa yksistään paikkojen järjestelyyn. Ennen siivousta.

Ulkona oli hiukan kosteaa, onneksi ei kuitenkaan satanut eikä tuullut enää eiliseen malliin. Mutta kosteaa oli siltikin.

Mattopyykillä

Taapersin tänään matonpesupaikalle matojen kanssa. Vaikka päivä oli kaunis ja Aurinko ilahdutti olemassaölollaan ei pesupaikalla ollut tungosta. Pääsin käsittelemään mattokasaani ilman odotusta. Maton peseminen juuiharjalla ja mäntysuovalla on jotenkin mukavaa puuhaa. Toki siinä kastukin isoja mattoja punnertaessaan huuhtelutelineeseen ja kuivatustelineille. Havaitsin pesualustojen alkavan vähitellen rapistua, vesiliitokset vuotavat ja viemäröinti ei ole kohdallaan. Kylmä talvi on varmasti aiheutanut omat jälkensä muovisiin viemäriholkkeihin. Kyllä niillä vielä pärjää, kun eivät kaadu eivätkä ruostu kun ovat rosteriteräksestä tehtyjä.

Annoin mattojen valua ja kuivua puolen päivää, kunnes kävin hakemassa pois. Olisi tietysti ollut mukava antaa kuivua kunnolla mutta jos olisin jättäyt ne sinne yön yli, olisivat ne olleet siellä vielä huomenna illalla, kunnes työpäiväni olisi päättynyt. Huomiset mattopyykkärit kuitenkin tarvitsevat kuvatustelneitä omille matoilleen, joten kanniskelin ne kotiin aidan päälle kuivumaan.

Kun ilma oli kaunis, niin kävin rannassa vähän kuvaamassa kesän tuloa ja muutosta luonnossa. Heinäsorsilla oli poikueet jo kuoriutuneet ja terhakat pikkusorsat uiskentelivat rohkeina rannassa.