Vanha kuva kirkolta

Itse asiassa tarkoituksenani oli eilen kirjoitella jotakin aivan muuta: Jotakin tällaista.
Hallussani on joukko vanhoja kuvia, osa otettu kirkon tornista ja ottajana Kannon opettaja. Tämä kuva on Karhumäen veljesten ottama ilmakuva Koukkarinmäeltä päin kohden Seinäjokea. Siinä on Peräseinäjoen keskusta sellaisena kuin minä sen muistan. Uusi kirkonkylän koulu, Saarisen Elsan parturi, meijeri, osuuskauppa, kirkko ja kirkon jälkeen avautuva luhtanevan oikoonen. Ei näy uutta S-markettia Jukolan kohdalla eikä Sydänmaanlylän tien ristillä Ruukin tehdasrakennuksia. Kuvassa mettän reunas näkyy Jaskarinmäen taloorykelmä, kaikis asuu sukulaasia. Tienvieres punaanenlato ja Kiiskilä. Pellolla mettäpuskas meirän tupa ja ulukorakennukset ja pellolla Kekola. Tienvierustalla näkyy Köykät ja aavistuksena pappilan mettänreuna. Tuo oli mun maailmani, kaikki mikä oli tärkiää näkyy tuos.

Jos lähäretähän koululta, niin määhän en käyny tuota koulua vaan Pappilankoulua, johona alaluokat oli pappilan rippituvas erillään isoosta koulusta. Tuola kirkonkylän koululla käytihin harvoon, koulujenväliset kilipaalut oli oikia yleesötapahtuma aikanansa. Kaikista kouluusta keräännyttihin seuraamahan niitä. Kisoos ei suinkaa ollu kysees pelekästänsä urheelu vaan mukana oli "henkiset kilipaalut". Kaikki esitti parastansa, kuka lausuu runua, kuka soitti kantelehella tai fiulilla, millä ny kuki osas parahite. Ne oli tosissansa tapahtuma isoolla kirijaamilla.

Jotaki saattaa ihimetyttää tuo parturin mainitteminen. Seliitys on hyvin yksikertaanen: so´li paikka johonka mut laitettihin aivan ensimääsenä menemähän yksin ku isällä ja äireellä oli muita kirkonkylän asioota hoirettavana. Piti käyrä pankis tai myllys tai mihinä aikuuset ny ruukas käyrä. Meijäristä sai käyrä hakemas lapulla voita tai joskus tuottajajuustoa "Paimenpoika-juustoa". En enää eres tierä mikä sen oikia nimi oli, mutta sen voipaperikäärees oli tuohitorvia soittava paimenpoika. Juusto oli sulatejuustoa ja vieläki muistan sen maun - sóli hyvää. Ehkä lähinnä Koskenlaskijaa mutta pikkuusen pehemiämpää.

Osuuskauppa, niinku johonaki jo oon sanonu, olisko johonakin kuvakansios, sieltä sai mahorottoman hyvää sekahiivaleipää. Ja miksi se tuli tutuksi ku muutoon meiltä käytihin Osuusliikkehes johtuu ihan vaan siitä ku Kiiskilän Topi oli osuuskaupalla vilijavaraston hoitajana ja Kiiskilän Karin kans käytihin sielä kattomas ja ihimettelemäs heti ku opittihin jotenki polokupyörällä ajamahan. Oli se onni jotta tiellä ei ollu juri muuta autoliikennettä ku Honkalan Nikolain kirkolla käynnit ja olisko sitte joku isoo isäntä ajellu joskus muulla ku hevoosella. Ja siinä Osuuskauppaa vastapäätä oli sitte Osuuskassa johona opittihin säästämisen alakeet. Eihän sitä pikkutilallisen kakaralla liikoja rahoja ollu ku ei tainnu olla vanhemmillakaa ku joskus. Sitte siinä tien vieres oliki jo merkittävä taloo ennen kellokauppaa. Meinaan jotta siinä oli osuuskaupan kirijaosasto. Pöhölöä mutta totta, mää oon ollu aina hulluna kirijojen perähän. En tierä mistä se johtuu mutta niin vaan on ollu.

Kirkko seisoo mäellänsä ja tie kuluki silloon kauempaa päärystä, kiviaita oli siinä mihinä ny on kevyenliikentehenväylän reuna ajoraran vieres. Kirkos käytihin jos käytihin joskus jouluusin ja jos oli häitä tai hautajaasia. Meillä ei oltu kovin kauhian uskovaasia, ja uskontohon taisi kuulua mukahan vähä sellaasta naureskelumenttaliteettia. Oliskohan sillä ollu mitää merkitystä jotta paappa oli kirkosta eronnu ja pappilan entinen torppari.

Sitte tultihinki mutkahan ja Lepistön huoltoaseman kohoralle, sitte oliki vasemmalla puolella kunnantaloo lääkäri, joka oli Arkkola, Elokuvateatteri ja urheelukenttä. Palanmatkaa etehenpäin ja tultihin Jukolahan. Sielä kävi melekeen kaikki tutut poijat painiharijootuksis. Vissihin oli kova reenari ku tuli maailmanmestariita ja kaikkia niinku tuo Mannin Keijo. Ei teheny mieli painia koulus Keijon kans vaikka painittihinkin -ku mää olin vähä lihava kakara niin sai vääntää voimalla painavampaa hietasäkkiä.

Mutta se siitä, sitte siinä tien vieres oli kirkonkylän yksi merkittävä taloo Niemelä. Niemeläs oli leipomo ja sieltä sitte tuli hyviä hajuja ja joskus käytihin hakemas viineriä ja muuta hyvää. Kakarat sai mukahan pikkuusen "muruja" paistos ironnehia pullanmurusia ja muuta sellaasta.

Sitte oliki Syränmaantien risti josta päästihin menemähän Pastonmäelle ja Syränmaalle Kuorasjärvenrannalle Saariahoolle. Siinä aukes eres Luhtanevan peltoaukia ja kaikkien tuntema punaanen lato tienvieres aivan 29 kilometritolopan kohoralla. Sen seinihin oli kiinnitetty milloon minkäkilaasia ilimootuksia. Niitä siinä ihimeteltihin jotta onko tuollaasiaki olemas.

Kiiskilä oli tärkiä paikka, me oltihin Karin kans ku paita ja perse aina yhyres. Kipaastihin päivittään pellonpoikki kylähän, kumpaanenki kerran päiväs ja touhuttihin kaikia yhyres, mitä ny pikkupoijat tapaa. Mentihin siitä - ku oltihin vähä isoompia - Köykänrantahan uimahan. Siinä oli hyvä uimapaikka eikä matkaa ollu ku muutama satameriä. Pohoja oli hiekkaa ja vettä oli riittävänpalijo uimisehen. Toinen räpäskelypäikka oli Kirvehenranta nykyysen Karijalankyläntien varres. Se oli enemmän sellaanen kahalaalu ku uimapaikka, joen mutksa kasaantunu hiekkaa särkäksi johona oli hyvä opetella uimahan ku virtaus oli hiras.

Köykkälääset jäi jotenki vierahammaksi vaikka samanikääsiä - tai lähes samanikääsiä kakaroota olikin kummaski paikas. Sitte tuliki maantienoja vastahan ja tien ali meni kivirumpu johona aina lorisi mukavasti vettä, sitä tuli mm pitkiltä prunniltapeltojen keskeltä. Nuo prunnit oli syntyny ku rakentamises tarvittavaa tiiltä oli itte poltettu omista savista ja siinä kuluki hyvä savijuonne. Pappila ja Pappilan rippikoulutupa johona alootettihin koulunkäyminen. Mää sanoosin jotta mulla on ollu hyvät opettajat alakoulus ja myöhemminki. Sitte tultihin varsinaaselle pappilankoululle, nykyysin siinä on tekninenvarasto. Hatakan Eemelin taloo pellolla ja jokirannas Suhoset. Tienvieres Yliset, Opas ja Flinkkilän isoo vanha taloo ennen Kantoja ja Kannonkujaa. Oikiastansa Kannonmäki oli kunnan koko sivistyksen kehto. Mulla on jotenki sellaanen tuntu, jotta iliman Kannon miehiä ei koko Peräseinäjokea olis koskaa ollu olemas itsenääsenä kuntana.

Meirän tuvalta ku kattottihin kartanon taustapetojen yli oli keskellä peltua isoo kivi, soli Jaskarin Olavin pelloolla ja taitaa olla siinä pellon keskellä vieläki. Sielä mettän reunas näkyy molemmat Vanhat Jaskarit ja sitte vähänmatkan pääs oli Onnin tupa ja Jussin tupa. Sitte tultihin pienen mustikkamettän kautta tietäpitki Kujalahan ja Uunontuvaalle ja mumman ja paapan tuvaalle. Kaikis muis taloos asuu sukulaasia serkkuija ja pikkuserkkuja paitti Kujalas johona asuu kujalaasia. Karin jäläkehen mun parahat kaverit Esa ja Vesa joiren kansa alootettihin oppikoulun käyminen Seinäjoen Lyseos.

Olishan siinä vielä muutaki mutta olokohon ny ku tuos alakaa olla mun lapsuurenmaisema ja se maailma jonka varahan mää oon elämäni rakentanu. Ei se kovin kauhian suuri maailma ollu, mutta hyvin sieltä saatu oppi ja yhyrestoimisen ajatus on kantanu. Vaikka siipien alla onki joskus ollu kovaaki pyörteilyä. Niin meinas unohtua jotta taivas kaiken yllä oli kans merkittävä, siellä lenteli niin kaikki linnut ku Kauhavalaaset lento-oppilahatki.