Pääsiäisenä

Nyt on pakko poiketa tavoistaan ja kirjoittaa jotakin sellaista jota ei ole aiemmin näillä sivustoilla ollut. Istun nimittäin mökkini penkillä kainalossani tämän kylän ehdottomasti kaunein noita. En tiedä mitä olen tehnyt tämän ansaitakseni, tai miksi. Enkä edes tiennyt hänestä mitään ennen tätä viikkoa. Kyllä hän on tuttu jostakin hyvin kaukaa, mutta nyt vai tuntuu kuin olisin tuntenut hänet koko ikäni. Ja silti tuntuu kuin teinipojasta ekoilla treffeillä. Ei enempää tekstiä, en tiedä/uskalla ajatella asiaa vielä... mutta ehkä aurinko paistaa joskus tähänkin risukasaan.