Tänään paneuduin yhteen länkkäriklassikkoon: Etäisten laaksojen mies - SHANE. Sain eilen kirjastosta käsiini restauroidun ja uudelleen DVD:lle masteroidun version. Nyt näin ensi kerran filmin ilman värivääristymiä, pölyraitoja ja katkenneita kohtia. Filmi oli aikanaan hyvä ja on yksi harvoja länkkäreitä joka on ollut ehdolla oskareille. Näyttelijävalinta on osa herkkua. Alan Ladd vaitelias hiljaisten hetkien näyttelijä, van Heflin kertakaikkisen onnistunut uudisraivaaja, Jean Arthur uudisraivaajan vaimona uskomaton ottaen huomioon että hän oli kuvausten aikana jo yli 50 vuotias ja näytteli kutakuinkin 25-30 vuotiasta naista. Puhumattakaan pienestä alle 10 vuotiaasta pojasta jonka silmin koko hommaa katsotaan. Alkuperäisessä tarinassa - jonka olen joskus lukenut kehnona suomennoksena paperback markan kirjastossa julkaistuna tarinana- on varsin yksioikoinen lännen kolmiodraama höystettynä karjasodalla. Filmi toi esille jotakin aivan toisenlaisia tuntoja kuin kirja. Osa viehätyksestä johtuu varmasti poikkeuksellisesta tavasta käyttää tilaa. Kuvaus on tehty ilmeisesti teleobjektiivilla, ei kovin pitkällä mutta ainakin 80 millisellä. Kuroo hienosti etäisyydet kasaan ja näyttää ympäristön sellaisena kuin ihminen sen kokee maastossa liikkuessaan, katse tarkentuu välillä kaukaisuuteen, jolloin kaikki näyttää olevan lähellä.
Hyä filmi, kannattaa katsoa jos vain saa tilaisuuden katsella. Panin muuten merkille jännän seikan: nämä kaikki filmit oli kuvattu vuosina 1950-1952. Hyviä länkkäreitä filmityypin huippukaudelta. Pian tulikin sitten tusinalänkkäreiden aika, tehtiin paljon nopeasti ja halvalla. Filmejä joita parodioimalla Italo-Western nosti filmityypin uudelleen kukoistukseen. Toisenlaiseen kukoistukseen.
Mulle tuli leffaa katsoessa mieleen Neuvostoliiton propaganda (ei sota, vaan kansan ihannointi). Ulkoasusta tietysti, sisällöstä ei löydy kommunismia. tarkempi syy ilmiöön ; Ei aavistustakaan.
VastaaPoista