Outoa...

Tänään sattui töissä yksi aika outo juttu...
Olin normaalilla kohdekierroksellani ja kävin kirjastossa, kuten pitääkin. Siellä juttelin erään asiakkaan kanssa pitkään hänen tapatumastaan ja loukkaantumisestaan autokolarissa - jotakin kuusi vuota sitten. Siinä asiat sitten kiertyivät vähän muhinkin juttuihin. Toivottavasti kykenin auttamaan häntä niissä edes jotenkin. Tämä nyt ei sinällään ole mitenkään outoa, tätähän teen päivät pitkät, jopa siinä määrin, että en aina ole enäää kotiasioiden kanssa täysillä mukana. Outoa oli se, että minulle ulkonäöltä tuttu, mutta muuten vieras henkilö, pyysi juttelemaan, jos se vain olisi mahdollista. No - mitään akuuttia ei ollut päällä, joten istahdin kirjaston lukunurkkaukseen hänen kanssaan ja asia kiertyi varovaisen kaartelun jälkeen erääseen tuttuun henkilöön.

Kyseinen herra oli hyvin huolissaan tämän henkilön asioista. Selvitin että mies on nk "kävelyterapiassa" elikkä avohoidossa ja on aivan vaaraton ympäristölle, ei aiheuta kuin hajuhaittaa. Tämä ei ollutkaan asian pointti, vaan se, että hän kysyi voisinko tehdä mitään esim organisoida yrittäjäyhdistyksen tai joitakin paikallisia yrittäjiä mukaan ajatukseen: otetaan tosissaan ajatus: koko kylä huolehtii kaikista kylän asukkaista. Hän lupasi tulla mukaan jos edes kaksi muuta saadaan innostumaan asiasta. Kysymys ei olisi suuresta: tarvitaan vain jokin lämmin suoja, jossa muuten ulkona asuvat henkilöt voisivat käydä pesulla ja huoltaa vaatteensa. Olisi kaikille mukavampaa, niin näille yksinäisille miehille, jotka tuntevat olevansa ylenkatsottuja ympäristössään, kuin muillekin.

Lupasin omalta osaltani tehdä mitä voin, esim ottaa asian puheeksi sosiaalihuollon henkilöiden kanssa. Todellisuudessa juttu ei edes olisi iso, vain hieman hyvä tahtoa ja asia hoituisi nopeasti. Katsotaan mitä asialle saadaan tehtyä. Herra totesi erotessamme että hän on katsellut tapaani työskennellä ja todennut sen olevan hyvin poikkeuksellista turva-alalla toimiville. Olen kuullemma aina hymyilevä ja juttelen näiden syrjäytyneiden henkilöiden kanssa, samoin kuin tavallisten asiakkaiden kanssa. Kertoi myös soittaneensa yritykseen, jossa työskentelen, ja kysyneensä: minne minut on siirretty, kun olin ottamassa toista systeemiä haltuuni. Palasin sitten takaisin vanhaan tuttuun paikkaan. Oli kuulemma kadonnut jotakin paikan "hengestä" kun vanha tuttu vahti oli poissa.

Kai tämä on otetava kohteliaisuutena, vai minä sitten on otettava, en tiedä. Olen vain tehnyt hommaani itselleni sopivalla tavalla kuitenkin täyttäen sopimuksessa mainitut kohdat. Tämä asunnoton ja syrjäytynyt henkilö on vilahtanut joskus aiemminkin kirjoitelmissani. Kyseessä on itse asiassa hyvinkin älykäs henkilö, vaikka onkin kadulla, ja hän seuraa maailman tapahtumia tarkkaan. Milloin pienestä radiostaan, milloin istuu kirjaston lehtisalissa lukemassa päivän lehtiä. Hän mm seuraa tarkkaan pörssikurssien kehitystä ja muita talousuutisia. Ei aivan tavallista edes nk. kunnon kansalaisten teskuudessa.