Itsenäisyyspäivä

Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Päivä, joka ei ole jostakin syystä saanut mitään erikoisia muotoja perheessäni. Tämä ei johdu siitä etteikö itsenäisyyttä olisi arvostettu, mutta siihen liittyviin tapahtumiin on ilmeisesti liittynyt vanhempieni puolella niin kipeitä asioita, ettei päivästä koskaan tullut varsinaista juhlapäivää.

Isäni suku on lähtöisin Metsäpirtistä, aivan kaakkoisimmalta kulmalta Laatokan rannalta. Suomen itsenäistyminen sulki rajan Venäjälle ja luonnolliset yhteydet kauppa- ja työalueisiin katkesivat. Isoisäni oli työtehtävissä Venäjän puolella ja joutui aikanaan vangituksi. Yhdessä muutamien muiden samasta kylästä kotoisin olevan nuoren miehen kanssa heitä oltiin kuljettamassa, ilmeisesti Solovetskin luostariin, perustettuun leiriin ammuttavaksi. Miehet onnistuivat karkaamaan junasta ja pääsivät Suomen puolelle. Ymmärrettävästi rajan ylityksen jälkeen joutuivat kiinniotetuiksi. Heitä epäiltiin venäläisten lähettämiksi vakoojiksi. Uhkana oli ammutuksi tuleminen. Harvaapa on kumpikin puoli uhannut teloituksella. Henki säilyi kun pitäjässä tiedettiin isoisäni pasifismi ja hänen isänsä oli jo tuossa vaiheessa merkittävä talollinen. Niin oli sanoilla jo painoarvoa. Lisäksi ilmeisesti saatiin tietoja rajan takaa, sillä rajahan ei ollut alkuvaiheessa suinkaan tivis. Väkeä kulki yli puolin jos toisin. Kuka missäkin asioissa.

Sitten Talvisodassa alue menetettiin kokonaan. Kiivaat taistelut riehuivat lähes koko sodan ajan kotipaikan lähellä. Taipaleenjoelle oli Isäni kotoa matkaa muutamia kilometrejä. Hatakanmäki oli Umpilampien viivytysasemien oikealla puolealla joen ja rajan välissä. Kotitalo poltettiin aivan sodan alkuvaiheissa.

Äidin puolelta suvussa on mukana myös sisällisodan ja kommunistivainojen painolasti. Vaikka suku onkin lähtöisin valkoisen Suomen alueelta ei isoisäni osallistunut sotatoimiin. Ilmeisesti hän on ollut vangittuna sodan aikana, paikalliset eivät asioista puhu ja asiakirjoissa on puutteita asian kohdalla. Ennen sotia perhe pidettiin kaikesta kunnallisesta toiminnasta ulkona, joten yhteyttä juhlallisuuksiin ei muodostunut. Sodan aikana Kaikki enoni olivat kyllä rintamalla osallistuen mm Kumurin taisteuihin.

Kyllä ikkunalla kynttilöitä poltettiin ja radiota kuunneltiin. Haudoilla ei paljoa käyty, vaikka kyllä kirkkomaassa lepää suvun sodan uhreja. Vasta viimevuosina on päivä alkanut saada vakiintuneita muotoja, kyllä hiljentyminen kuuluu yhä kuvioihin. Päivä ei ole mitenkään riehakas, vaan enemmänkin rauhallinen. Tänä vuotena erityisen surullinen kaikkineen vuoden aikana sattuneiden surullisten asioiden vuoksi.