Jouluvalmisteluja

Olisikohan tänään aika jatkaa kirjoittamista siitä miten ennen joulua valmisteltiin ja keskittyä nyt jouluruokien osuuteen.

Valmisteluhan alkoi jo keväällä, aivan kuin Juicen Sika-joululaulussa todetaan. Kaikki kun oli kotona valmistettua ja kasvatetua niin myös joulukinkku piti kasvattaa. Tuntui tietysti ikävältä kun se iso punertava rötkäle tallikarsinasta katosi jonnekin ja lihatiinuun ilmestyi suolaveteen erilaisia possupaloja. Mutta se oli asia johon jokainen maalla maataloudesta elantonsa saava oli tottunut. Kinkku oli surikokinen ja siinä oli selvä paksu silavakerros. Siis aivan toisenlainen kuin nykyiset kinkut. Jotenkin luulen että juuri se kiinteä silavakerros antoi kinkkuun niin mehevän maun kun se uunin miedossa lämmössä suli ja sinetöi kinkun huokoset paistettaessa. Liha jäi mehukkaaksi kun nesteet eivät valahtaneen paistinpellille. Kinkku paistettiin yleensä aatonaattona yöllä.

Ennen kinkkua uunissa oli paistettu kotoinen ruisleipä ja jolupullat. Leipä oli kuitenkin ehkä tärkein, vaikka lapsena sitä ei aina halunnut tunnustaakkaan. Niin, kyllä jotakin kaupastakin ostettiin, imelletty joululimppu tavattiin ostaa meille osuuskaupan leipäosastolta. Leipien jälkeen uunin lämpö oli laskenut sopivaksi kinkulle, illalla uuniin ja aamulla pois, rapea kuori irrotettiin ja säilytettiin erästä ruokaa varten, josta ehkä joskus kerron tai sitten en.

Totakai joulupöytään kuuluivat myös laatikkoruoat, lanttu-, porkkana-, ja maksalaatikko. Perunalaatikoitta ei harrastettu aivan samassa määrin vaan tyydyttiin kuorittuihin perunoihin.

Sitten sinne herkuttelupuolelle kuuluivat piparit, joita paistettiin runsaasti. Taikina sai seisoa kylmäkaapissa muutamia päiviä ennen leiopomista. Pipareita syntyi jotakuinkin kaksi isoa pahvilaatikollista. Siellä ne pehmenivät mukaviksi, rapeiksi, mutta eivät mureneviksi. Samoin torttuja tehtiin, mutta kotikonstein torttujen valmistus oli työlästä eikä niitä tullut samassa mitassa tehtyä. Minulle olivat erikoisherkkua tortut, joissa oli omenamarmeladia täytteenä. Olin mieltynyt omenamarmeladiin siinä määrin, että taisin joskus toivoa sitä joululahjaksi; ja sainkin. Kakkuja ei niin paljoa harrastettu, lähinnä tiikerikakku ja kääretorttu juhlistivat pöytää.

Eikä pidä unohtaa erityistä jouluruokaa: valkoista höyryävää riisipuuroa ja luumukiisseliä eli lipotesta. Ei tuossa enää tarvittu kuin rosolli niin onkin mainittu tärkeimmät herkut. Kuten huomataan suklaa loistaa poissaolollaan. Rasiallinen suklaakonfetteja riitti koko perheelle joulunpyhiksi. Nyt ainakin itse hotkaisen rasiallisen kertaistumalta ja kärsin.

Kaiken tämän herkkujen valmistuksen keskuksena oli tupa ja tuvan pitkä pirtinpöytä. Pöytä, jonka kansi oli käännettävä, toinen puoli oli maalattu ja toinen oli höylätty puhtaaksi. Kun aloitettiin leipominen käännettiin puhdas puu yläpuoleksi. sen ääressä sitten pikkupoikana seurattiin tarkasti valmisteluja. Niistä on ollut apua viime vuosina kun on itse valmistellut leipomista tai laatikoiden valmistamista. en sano, että olisin mikään kokki, mutta ainakin tietyt perusasiat ovat tuttuja.