Nyt on joulupäivän ilta ja olen ollut mökillä muutaman tunnin. Sisareni oli miehensä kanssa tehnyt täällä vaikka mitä. Piti vain laittaa lämpöä ja lupasin karisemattoman kuusen laittaa tupaan. Näin oli, mutta ei siinä kaikki. Kaikki pöydät olivat saaneet kauniit liinat, ikkunoihin oli ripustettu valosarja ja radio soitti joululauluja tullessani. Lisäksi jääkaappi odotti pullollaan jouluherkkuja. Eikä edes koikku ollut jäänyt unhoon. Koiruliinille oli oikein oma lahjapaketti herkkukorvineen ja torkkuhuopineen. En pysty/kykene koskaan korvaamaan heille tätä.
Isääkin kävin tullessani katsomassa. Hän on väsynyt ja jotenkin alakuloinen. Vaikka ihmekö tuo on kun äidin kuolemasta on vasta muutama kuukausi. Mutta jotenkin luulen isän äitiä hoivatessaan, ja hoitokodissa päivittäin käyneenä, käyttäneen voimavaransa loppuun. Nyt kun ei ole pakko tehdä ja olla vahva tulee eteen voimien puute ja levon tarve. Toivottavasti isä jaksaa vielä monta vuotta olle seurassamme. Sen verran tärkeä henkilö hän on, samoin kuin äitikin oli. Poismenon jättämän tyhjyyden huomaa vasta jälkeenpäin.
Ei tehty sinulle ja Bellalle Joulua siksi, että se pitäisi korvata. Nauttikaa vain olostanne, se riittää. Se isä kyllä kanssa huolettaa! Siellä pitäisi käydä useammin, mutta sekin rasittaa isää. Useasti on lepäämässä, kun sinne menee. Toivotaan, että hän piristyy.
VastaaPoista