Minussa on jotakin pahasti vialla. Kiinnostuksen suuntautuu kaikkeen vanhaan. Jälleen olin pyöräilemässä pienillä sivuteillä pyykkipussi tarakalla ja kamera kaulassa; muutama lisäkakkula laukussa. Matkalla pysähdyin jo pitkään ihailemani talon luona, ollut asumattomana sen ajan mitä muistan, n 50 vuotta taakse. Rakennus on tyylikkäästi harmaantunut, maalia ei ole ollut kuin ikkunapokissa ja ovessa. Vasta nyt, linssin läpi tiiraillessani, havaitsin siinä monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, keskenään jopa riiteleviä. Osa vanhoista ikkunoista on eri kokoisia, vaikuttaisivat kustavilaisilta ikkunoilta, osa ruudutukseltaan samanlaisia mutta yli 20 senttiä korkeampia, empire-ikkunoita. Talon katossa oli näkyvissä myöskin katteen muutos pärekatteeksi vanhoista malkakatteista.
Kirkolla sitten likaantuneet metsärytkyt pesukoneeseen ja kun ne olivat mylläytyneet puhtaiksi veden ja pesujauheen kanssa, lähdin takaisin Kihniänkylään mökille. Mutta kuinka ollakkaan eksyin hautuumaalle. Kävin äidin haudalla ja kuvailin hautausmaan vanhoja hautamuistomerkkejä. Jossakin vauheessa pitäjässä on ollut hyvä valuri, sillä vanhoissa valurautaisissa risteissä oli selkeästi nähtävissä todellinen ammattitaito. Osa on valettu ulkomaisten mallien mukaan, osa taas on selkeästi omaa suunnittelua ja valmistetta, sillä risteihin kuuluvat nimitiedot on valettu kiinteiksi, siis samaan aikaan kuin itse risti. Osassa on nähtävissä valumateriaalin perusta, suomalmi, josta metalli on jalostettu käyttökelpoiseksi. Valu on hauraan näköistä ja pinta kuoppaista.
Ammattitaitoa on ollut ja sitä on käytetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti