Lämmintä, ukkosta ja nahkaa naarmuille.

Tämä päivä olisi saanut jäädä kokonaan väliin. Kävin hakemassa aamulla työntökärryllisen pikkuhalkoja ja niitä järjestellessäni etsin sopivaa alustaa puiden alle. No vajan päädyssähän on kasa sekalaista lautatavaraa, sieltä. Siinä sopivia lankun pätkiä pyöritellessäni ja kasasta löytynyttä jatkojohtoa keriessä iskin kyynärvarteni terävään lasisuikaleeseen ja vetäisi suunnilleen 10 senttisen viillon nahkaan. Tulihan sieltä verta pikkuisen. Eipä muuta kuin vettä keittelemään ja haavaa puhdistamaan. Onneksi kyseessä oli vain pintahaava. Kolme perhosteippiä pitämään reunoja yhdessä ja sitten lisäkiristystä laastarilapuilla. Näyttää jo hyvältä. Mulla on tunnetusti hyvä haavojen parantuminen.

Siskokin siitä kuultuaan tuli isän kanssa katsomaan ja toi käsidesiä ja sidetarpeita. Tuskin tässä nyt mitään suurta riskiä on, kunhan antaa haavan rauhassa rupeutua ja kudosten kasvaa vekin peitoksi. Niin ja onneksi haava on ulkopinnassa eikä sisätaipeessa, jossa verisuonia olisi ollut likempänä ratkeamassa, nyt selvittiin pelkillä hiussuonivaurioilla.

Lämpöä on tänään riittänyt oikein kunnolla, siinä 30 asteen tuntumassa ja ukkosen jytinä kuuluu taivaalta - mutta salamat eivät iske maahan, vaan pilvestä toiseen. Saisi olla kunnon rytinä ja sade, niin ilma muuttuisi vähemmän hiostavaksi ja marjat metsässä paisuisivat suureemmiksi. Mustikoita on hiukan, mutta marjat ovat aika pieniä. Aromikkaita kyllä, kun niitä koiran kanssa lenkillä napsitaan suuhun. Pääsin kehumaan juuri isälle ja Tarjalle, ettei käärmeet ole olleet liikkeellä, niin heti postilaatikolla käydessäni törmäsin yhteen tiellä köllivään yksilöön. Paineli metsään semmoista kyytiä etten tainnut saada yhtään onnistunutta kuvaa.