Tarinointi alkaa hiukan surullisissa tunnelmissa. Äitini hautajaisista on nyt kulunut viikko. Ajatus poismenon todellisuudesta alkaa vähitellen todella iskostua mieleen.
Vaikka vietinkin mökillä tavallaan viihtyisän viikonlopun lasten ja lapsenlapsen kanssa jäi päällimmäiseksi tunne tyhjyydestä.
Äitini oli kuollessaan täyttänyt 83 vuotta ja sairastanut vuosia. Järki sanoo asian olevan helpotus hänelle mutta tunne sanoo muuta. Kaipa kyseessä on oma itsekäs ajattelu. Ja pelko oman kuolevaisuuden tunustamisesta.
Tämä runonpätkä olkoon äidin muistolle. Yritin lukea sen haudalla, jos nyt kukaan sai siitä mitään selvää.
Me vaellamme täällä
- kauniissa maassa.
Vaellamme pimeässä laaksossa.
Harvat ovat ilomme
- monet murheemme.
Moni on poistunut joukostamme
- niin kuin jokainen poistuu
kerran.
Moni meistä kaipaa läheistään
- moni lähintään.
Moni pyytää
- Olkoon heillä rauha
- Olkoon hänellä rauha.
Viikonloppu päättyi tavallaan rauhaan. Läheisellä pellolla levähti 17 joutsenen parvi.