Tänään hämärää, kosteaa, sumuista ja iltaa kohti pimenevää päivää valaisi mukava tapaaminen. Törmäsin tuttuun taiteilijaan.
Hän oli juuri saapunut Suomeen Italian matkaltaan. Hän oli osallistunut Cortonassa Toscanassa pidettyyn Donnarte 09 näyttelyyn muutaman muun suomalaistaiteilijan kanssa. Kuten nimikin kertoo, näyttelyssä oli ainoastaan naistaiteilijoita. Selasin taidokkaasti tehtyä näyttelykatalogia ja tavailin arvioita töistä. Harvoinpa täällä näyttelykuraattorit paneutuvat samalla tavalla töiden sisällön analyysiin. Oli mukava kuunnella hänen iloista pulppuilevaa nauruaan kun hän kertoi näyttelyn saamasta suosiosta. Erityisen innostunut hän oli näyttelyn ympäristöstä. Näyttelytilana oli vanha Medici-suvun rakennuttama linna 1400-1500-luvulta.
Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, ettei kyseistä taiteilijaa ole hyväksytty Suomessa taiteilijamatrikkeliin. Eikä häntä näin ollen tunneta, eikä myydä kunnolla kotimaassa. Niinpä hän joutuu elättämään itsensä toimimalla osa-aikaisena myyjänä kodinsisustukseen keskittyneessä putiikissa. Tosin hän saa samalla jotakin taidekäsityötuotteita myyntiin saman liikkeen kautta.
Olen tuntenut hänet nyt viiden vuoden ajan ja olen iloinen tällaisesta avauksesta. Hänelle suon onnistumisen jos kelle. Takana vuosien vaikeudet. Uusi valoisuus näkyy myös hänen uusimmissa töissään. Niissä on jotakin bysanttimaista juhlallista tuntua, ilman kuva-alan jäykkyyttä ja ikonimaisuutta.
Kuvituksena oleva kortti on hänen ottamansa näyttelypaikalle vievältä tieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti