Vuodet vierivät

Pykäsin muutaman "runomuotoisen" tekstipätkän. Tässäpä niitä olisi alkuun:

Auringonkehrä kumottaa
voimattomasti pilvien läpi.
Pimeys lyö
kättä pimeydele.
Voimaton ja valoton hämärä
välissä.
Kostea tuuli.

Maa jäässä, heinänkorret
rutisevat jalan alla.
Savi milloin kovaa kuin
asfaltti milloin liejuna
polviin saakka.
Harmaata aamusta iltaan.

Aika tuntuu hidastuvan
-taivas avartuu illalla
äärettömäksi ja tähdet
voittavat kesän valon.
Avaruuden ääretön kupu
pyörryttää.

Joskus kaunis Aurinko paistaa
kuin kesällä.
Maa vain on mustanruskean
marraksen peitossa
- Marraskuussa.

Ohikiitävät vuodet,
kuihtuvat pihlajankukat
ja joessa virtaava vesi.
Tottelisivatko käskyä
odota.

Osa on jo vanhempaa ja aavistuksen muokattua. Muutama aivan uusia. Tänään päähän putkahtaneita.