Maalaamisesta

Alkuun resepti:
Munatempera
Tarvitset kananmunan, ehdottoman tuore, tislattua vettä mielellään, kyllä tavallinenkin vesijohtovesi kelpaa,värijauheita.
Jos teet öljyisen temperan tarvitset vielä keitettyä pellavaöljyä.
Jos et saa hankittua värijauheita voit tehdä perusmassan sinkki/titaanivalkoisesta värijauheesta johon sekoitat väriksi tavallista tuubiväriä.

Kuiva tempera: Erottele kanamunan keltuainen, laita se puhtaaseen astiaan, lasinen pilttipurkki on hyvä. Lisää saman verran tislattua vettä (kananmunan kuoren puoliskallinen). Sitten hölskytetään kunnes ainekset ovat hyvin sekaisin. Ota tukeva alusta jolle laitat kasan värijauhetta sekoita siihen munaseosta ja hierrä hyvin. Kunnes kaikki paakut ovat kadonneet. Lisää väriä kunnes saat haluamasi sävyn. kostuta sivellin emulsioon ja ota väriä ja ala sivellä.

Öljyinen tempera: Kun olet sekoittanut keltuaisen ja veden lisää puolikuorellista keitettyä pellavaöljyä. Jatka samalla tavalla kuin edelläkin.

Oikotie: Voit käyttää koko munan, myös valkuaisen ja sekoittaa sen samaan määrään vettä ja sekoita hyvin. Tästä emulsiosta tulee sävyltään hiukan vihertävä kun keltuaisesta tulee herkullisen kellertävä, kermamainen emulsio.

Näiden etuna on nopea kuivuminen ja päällemaalaus on mahdollista hyvin nopeasti. Kun maalaat uusia kerroksia vanhan päälle lisää aina hiukan lisää öljyä niin kerrokset kuivuvat tasaisesti ja värit hehkuvat syvinä ja vivahteikkaina.

Valitettavasti aitojen värijauheiden hinnat ovat korkeita, poikkeuksen tekevät valkoiset jauheet ja kellertävät ja ruskehtavat maavärit. Kirkkaat siniset ja punaiset ovat harvinaisia luonnossa ja siksi hyvin hinnakkaita. Mutta tätä mielenkiintoista vanhaa tekniikkaa on mahdollista kokeilla käyttäen pohjana temperaa ja käytämällä sävytyksessä tavallisia tuubivärejä. Jotkut sävyt kärsivät tästä hiukan ja sävyn tasoittamiseen ja kiiltojen tasaamiseen tulee käyttää loppuvernissaa, kunhan maalaus on ensin kunnolla kuivanut, vähintäänkin puoli vuotta mutta mieluummin vuosi.

Ja jos säilytät tekemääsi emulsiota säilytä sitä suljetussa astiassa jääkaapissa. Haistat kyllä kun emulsio on pilaantunut, rikkivedyn hajua ei voi olla tuntematta. Haju on kuvottava jo pieninäkin pitoisuuksina. Jos käytät pilaantunutta emulsiota voin taata että työ haisee aina eikä väritkään kestä kankaalla vaan karisevat.

Jos joku epäilee värien pysyvyyttä pohjalla takaan että pysyvät. Periaatteessa ikonit maalataan tällä aineella ja 1300-luvulta alkaen on säilynyt puulle ja kankaalle maalattuja töitä. Esim Mona Lisa on maalattu temperalla.

Taidetta

Juttelin viime viikolla ystäväni kanssa taiteesta ja maalausaineista. Jotenkin erehdyin antamaan hänelle neuvon kokeilla temperalla, koska aineet ovat halpoja, värit kuivuvat nopeasti ja ovat luonteeltaan mielestäni hänen tylilleen sopivia.

Kaikki johtui Picasso-näyttelystä. Ihmettelimme molemmat miehen tuotteliaisuutta ja nopeutta. Hän piti eniten 20-luvun kaudesta, jolloin työt olivat etääntyneet kubismista ja saaneet vaikutteita italialaisesta klassistisesta taiteesta. Työt olivat tuolloin harmoonisia joskin muodot paisuteltuja. Minuun on suurimman vaikutuksen tehnyt sininen, vaaleanpunainen ja kubistinen kausi. Useat sinisen kauden töistä on tehty temperalla. Ehkä siinä on osa vaikutusta. Hillityt mattamaiset värit, jotka saatiin hehkumaan syvinä venissaamalla.

Ystäväni tyyli menee tällä hetkellä lähelle Picasson alkukausien töitä ja Bysanttilaista fresco-maalausta. Hän ei ollut koskaan kokeillut temperalla ja lupasi kokeilla. Sanoikin halunneensa töihinsä syvemmän pinnan, pinnan joka ei kiiltele valossa ja hukkaa pieniä nyansseja. Nyt pitää vaain odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Näkyykö kokeilu jo seuraavassa näyttelyssä joka on pikapuoliin, muistaakseni jo maaliskuussa. Tuskin vielä siinä, koska näyttely vaatii aina pitkähkön kypsyttelyn ja paljon työtä yhtenäisen ilmeen luomiseen.

Toivottelen hänelle tuottoisia päiviä.

Valoa pimeässä

Tänään hämärää, kosteaa, sumuista ja iltaa kohti pimenevää päivää valaisi mukava tapaaminen. Törmäsin tuttuun taiteilijaan.

Hän oli juuri saapunut Suomeen Italian matkaltaan. Hän oli osallistunut Cortonassa Toscanassa pidettyyn Donnarte 09 näyttelyyn muutaman muun suomalaistaiteilijan kanssa. Kuten nimikin kertoo, näyttelyssä oli ainoastaan naistaiteilijoita. Selasin taidokkaasti tehtyä näyttelykatalogia ja tavailin arvioita töistä. Harvoinpa täällä näyttelykuraattorit paneutuvat samalla tavalla töiden sisällön analyysiin. Oli mukava kuunnella hänen iloista pulppuilevaa nauruaan kun hän kertoi näyttelyn saamasta suosiosta. Erityisen innostunut hän oli näyttelyn ympäristöstä. Näyttelytilana oli vanha Medici-suvun rakennuttama linna 1400-1500-luvulta.

Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, ettei kyseistä taiteilijaa ole hyväksytty Suomessa taiteilijamatrikkeliin. Eikä häntä näin ollen tunneta, eikä myydä kunnolla kotimaassa. Niinpä hän joutuu elättämään itsensä toimimalla osa-aikaisena myyjänä kodinsisustukseen keskittyneessä putiikissa. Tosin hän saa samalla jotakin taidekäsityötuotteita myyntiin saman liikkeen kautta.

Olen tuntenut hänet nyt viiden vuoden ajan ja olen iloinen tällaisesta avauksesta. Hänelle suon onnistumisen jos kelle. Takana vuosien vaikeudet. Uusi valoisuus näkyy myös hänen uusimmissa töissään. Niissä on jotakin bysanttimaista juhlallista tuntua, ilman kuva-alan jäykkyyttä ja ikonimaisuutta.

Kuvituksena oleva kortti on hänen ottamansa näyttelypaikalle vievältä tieltä.