Viikonloppu mökillä

Sain päähäni tehdä nopean mökkireissun. Lähdin perjantaina suoraan töistä klo 21,35 Pasilasta. Seinäjoella oli jatkokuljetus valmiina kello 02,05 ja mökillä vähän ennen kolmea. Sain loistavan idean sytyttää tulet paitsi takkaa myös makuuhuoneen uuniin. Tohotin lämpöä hormiin, mutta olin liian hätähinen ja sytytin puut liian aikaisin. Alku vaikutti hyvältä, mutta kun olin purkanut laukun ja menin katsomaan, sain avata ovet ulos ja ikkunat nyös. Huone tulvi täyteen savua. Piippu ei ollut ehtinyt kuivua tarpeeksi ja sinne oli muodostunut kunnon este. Ei auttanut kuin kontata lattialla ja avata hormin luukku ja lykätä töhötintä lisää. Parin minuutin kuluttua piippu hörähti ja puut alkoivat palaa iloisesti. Tuulettamisessa kului aikaa melkoisesti ja kaikki tavarat haiskahtivat lauantaina rankasti savulle.

Sateisena päivänä lykin nurmikon lyhyeksi ja lämmittelin saunan. Vettä ei tarvinnut hakea kaukaa kun taivas lahjoitti minulle pehmeää pesuvettä ison padallisen ja saavillisen. Lisäksi kaukalot olivat uudestaan täynnä siinä vaiheessa kun sauna oli kylpykunnossa. Sateisena iltana ei sitten voinut tehdä paljoakaan, siispä tietokoneen kimppuun ja ohjelmiston uudelleenasennus käyntiin. Tosin ennen asennusta piti saada poistettua vanha tietoturvaohjelma. Se herjasi aina kun sitä uritti poistaa, mitkään oikeudet eivät tuntuneet olevan riittäviä. Ei siis muuta kun purkaa ohjelmaa alkutekijöihinsä ja poistaa sieltä tiedostopätkiä ja yrittää löytää se oikea pätkä. Noin 2000 pätkän jälkeen löytyi oikea ja loput lähtivät sitten nätisti. Yhdessä tiedostossa oli jokin koneella syntynyt virhe - kun asensin mobiilitikun pari vuotta sitten - joka esti ohjelman poiston. No sittenhän loppu olikin helppoa. Levyt vuorotellen pesään ja siinä se oli. Uusi keskusmuistin laajennus kiinni ja kone käyntiin. Hiphurraa. Se toimii sittenkin.

Kyllä mä olen hyvä;-D.

Sunnuntaina höpisin naapureiden kanssa ja kävin kuvaamassa. Kirkolla kävin katsomassa isää. On saanut takaisin elämäntahtoa ja tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä.

Mökillä

Täällä jälleen. Bellan ja rottakaisten kanssa. Matka meni mukavasti, mitä nyt takana istuneen naapurin kissa yritti tehdä tuttavuutta. Ymmärrettävästi nenään tulvi mielenkiiintoisia hajuja kuljetuskorista - rottia - eikä osannut pelätä Bella-koiraa. Miksipä pelkäisi kun kissalla oli mielenkiintoinen nimi: Perro = koira. Sanoin omistajalle että Bella saattaa saada päähänsä syödä kissan. Koskaan ei tiedä näöllä ajavista koirista, mikä laukaisee metsästysvietin. No Kissa nimeltä Koira ja koira nimeltä Bella sitten vähän haistelivat toisiaan. Hyväksyntä molemminpuolinen, sama vaunu, ollaan sitten samaa pesuetta, mutta rottiin ei sitten kosketa. Kissan omistaja sai tutustua rottiin ja oli aivan ihastunut pieniin nappisilmiin.

Seinäjoelta päästiin mökille kivuttomasti,tuttu Mersu kurvasi parkkipaikalle kun pääsimme eläinten kera laskeutumaan junasta ja siirtymään varjoisalle aluelle odottamaan. Ei siis odotusta vaan Bella hyppäsi takapenkille kun oven aukaisi, asettui makuulle ja röhähti.

Mökillä sitten pieniä järjestelyjä. Tarjan pesemät verhot paikoilleen, rotille heinät häkkiin ja vettä lähteeltä. Tulokahvit tippumaan ja pyörälle kyytiä kohden kyläkauppaa. Se on kirjaimellisesti kyläkauppa, moni R-kioski on suurempi. Mutta kaikki mitä tarvitaan löytyi. Leppoisa ja kiireetön tunnelma, jutusteltiin kauppiaan kanssa niitä näitä.

Kamerakin oli eksynyt kaulaan roikkumaan, niin kuin aina. Matkalla muutama kuva. Bella tuli innolla nuuskimaan ostoksia: Tavallisia kaupan kuivanappuloita, ja helapää-makkaraa. Vesi alkoi valua suupielistä. Hyvin maistui. Rotat puolestaan rakentelivat heinistä pesää, mutta liian kuuma, ei jaksa. Siis kerälle vanhaan lastenpyörän etukoriin kangasriepujen päälle, pehmyttä ja ilmavaa. Matka oli pienille ensitutustuminen SUUREEN maailmaan, kauheita kolinoita, nuuskivia kissoja ja lopulta häkki, jossa heiniä eikä puruja. Jännää mutta kivaa. Nukuttaa - niin Bellaakin.

Huomasin, että en voi käyttää samaan aikaan langatonta nettiä ja television antennivahvistinta, menevät molemmat sekaisin. Liikenne hidasta ja kuva seisoo pikselimössönä. Siispä kun ollaan netissä, ollaan netissä tai kun katsotaan töllöä niin katsotaan töllöä. Hyvä niin.

Tohinakuukausi

Tämä huhtikuu on ollut sisällöltään hyvin vaihteleva. Alun rauhoittumisjakso mökillä muuttolintuineen latasi riittävästi virtaa seuraaville viikoille. Koulutussessioita, lakkovalmisteluja ja normaaleja töitä.

On uskomatonta mikä määrä työtä tarvitaan yhden päivän lakon valmistelemiseen ja siinä miten eräät elintärkeät tehtävät saadaan lakkotilanteessa hoidettua siten ettei vaaranneta ihmisten elämää. Eikä tehdä asioista turhan vaikeaksi hoitaa. Ymmärrän hyvin liittojen pyrkimykset ja tavoitteet. Omalla alalla tarjottiin mm neljän tunnin vuoroja ja vuoroväli olisi saanut jäädä alle kymmenen tunnin. Käytännössä tämä johtaisi pitkän päälle kestämättömään tilanteeseen. Työntekijät väsyisivät vajaiden lepotaukojen johdosta ja tehtävissä alkaisi esiintyä virheellistä toimintaa. Toisaalta ymmärrän myös työnantajan puolen asiassa. Tarve palveluille saattaa olla päivittäin hyvinkin lyhytaikaista, eikä ole taloudellisesti kannattavaa palkata henkilöä 5-tunnin vuoroon jos tarvetta on vain tunniksi tai kahdeksi. Saamani käsitys neuvotteluista oli kuitenkin aika negatiivinen. Kumpikaan osapuoli ei tuntunut todellisuudessa edes pyrkivän neuvotteluihin.

Minkä verran tässsä on mukana "teatteria", julkisuuteen annettua kuvaa yrityksestä päästä ratkaisuun ja minkä verran todellista ristiriitaa. Olen ihmetellyt miksi sopimusneuvottelut käydään aina yöllä, väsyneenä. Mitä järkeä on neuvotella silloin, kun aivot eivät toimi kunnolla? Eikö olisi viisaampaa aloittaa neuvottelut jo hyvissä ajoin, niin että on aikaa rauhassa ja kiihkottomasti, ilman ulkopuolelta ja jäsenistön taholta tulevaa painostusta, laatia sopimustekstit ja laskea kokonaisvaikutukset.

Samoin olen ihmetellyt porua, joka on noussut liittokohtaisista sopimuksista. Tämähän on sitä mitä haluttiin, kun kokoomus ja keskusta hyväksyvät kolmikantaneuvotteuista ja kokonaisvaltaisista yleissopimuksista luopumisen. Nyt kyllä huudetaan hirveistä tappioista, onhan niitä, mutta kuinka paljon todellisuudessa? Olen ihmetellyt ettei lokakuusta alkanut VR:n liikenteen jatkuva kova myöhästely, ole aiheuttanut mitään kustannuksia tuotannolle eikä elinkeinoelämälle. Todellisuudessa jo pääkaupunkiseudun lähiliikenteen ongelmat ovat aiheuttaneet enemmän poissaolotunteja kuin kevään lakot. Miksi hallitus ja pääministeri ovat hiljaa? Rahaa systeemien kuntoonsaattamiseen tarvittaisiin kuitenkin vain rajallinen määrä. Määrä, joka menetettiin esimerkiksi ahtaajien lakossa muutamassa tunnissa.

No, nämä ovat vain ajatuksia, joita on tullut tällaisen vähän tyhmän miehen päähän. Onneksi en ole päättäjä.

Koiruus

Tuo mun koirani on nyt ottanut oikein nautinnoksi elämänsä. On levyttänyt oikein antaumuksella sängyllään ja muillakin. Ulkona käynyt vain pakollisilla. Sitten heti takaisin. Kun pääsee sängylle kuuluu sellainen tyytyväinen kurahdus ja syvä henkäys. Siten silmät lupsahtavat kiinni ja alkaa kuulua tyytyväinen tuhina.

Eilinen junamatka oli tietysti raskas kun koiravaunussa oli koiria kuin pipoa. Vaunussa oli ainakin 20 eri koiraa ja oltiin venakolle vähän ahtaassa paikassa. Yksikköpaikka, johon koira pääsee vääntäytymään vain vaivoin. Seinäjoella noustessaan penkin alta aiheutti vaunussa kohahduksen. Osa ei ollut nähnyt koiraa kun tultiin sisälle. Vaunun suurin koira oli matkan ajan vaunun hiljaisin koira.

Nytkin kaveri vetää sikeitä kamarin sägyllä ja juoksee unissaan kovasti.