Rottajahdissa

Viime postauksestani onkin kulunut viikko. Kuinkas tässä näin pääsi käymään? Viikko vierähti huomaamatta hikoillessa ja töitä vältellessä, lomalainen.

Tästä viikonlopusta muodostuikin mielenkiintoisen tapahtumarikas. Lähdin lauantaina kirkolle, matkaa on n. 8 kilometriä. Vein pyykkipussin isän luo ja laitoin pesukoneen päälle. Olin poissa mökiltä 4 ½ tuntia. Väliaikana oli tapahtunut ihmeitä. Lähtiessä olin antanut pikkurotille vesimelonia ja rapsutellut niitä, laittanut vielä tuulettimen sopivaan paikkaan ettei häkki lämpene liikaa. Palatessa häkissä köllötteli vain vanhin rotista riippualustalla. Lattialla lojui häkin reunasta pudotettu vesipullo, jalkapallilta oli lattialle pudotettu pöytälamppu, rikki. Tuvassa oli öljylampun lasi pudonnut ompelukoneen päälle, ehjänä. Nuorista Houdinirotista ei jälkeäkään. Paitsi lattialuukun kohdalla, luukku oli kallellaan ja sahanpurujen peitossa. Näin vilaukselta kaksi viiksekästä pallokorvaa lattiatäytteiden joukossa.

Metsästys käyntiin. Kolmen tunnin odotuksen jälkeen uteliaampi seikkailija jäi kiinni juustopala huulessa. Eiku häkkiin. Toinen Huodini oli varovaisempi. Se oli ilmeisesti aikonut ryhtyä talosille lattian alle. Pariin otteeseen sain sormituntuman kaveriin, mutta luiskahti pois. Luukku yöksi kiinni ja aamulla uusi yritys: luukkua varovasti auki ja hyvälle tuoksuvaa keksiä keskemmälle. Haju houkutteli otuksen lattialle jolloin sain luukun kiinni. Jeesusteippi pelastaa tilanteen. Luukku teipillä kiinni ja karkurin ohjailua kohden päätykamaria. Sinne ja siellä piiloon uuniin. Sieltä sain karkurin sitten helposti kiinni. Ei pitänyt ajatuksesta mutta toisen karkurin kanssa käytiin ilmeisesti vilkasta keskustelua. Ruokaa häkkiin ja juotavaa lisää. Jälleen avuksi jesari. Puikot teipillä kaksipuolisesti yhteen ja häkki vielä alareunasta teipaten paikalleen. Ei pitäisi enää päästä karkuun.

Iltapäivällä sitten tein pienen pyöräretken ja kiersin Korteskylässä ihailemassa hienoja vanhoja asumattomia taloja. Niitä on siellä useampiakin. Tuntuu jotenkin pahalta katsella niitä kauniisti rakennettuja hirsitaloja vähitellen rapistumassa ja katoamassa ajanpyörän pyöriessä vääjäämättömästi rataansa. Osa taloista on ollut asumattomana jo vuosikymmenet, silti edelleen ryhdissään, kunnes katto alkaa vuotaa. Sitten niitä ei enää pelasta mikään.

Pääsiäisenä

Vietin pääsiäisen seudun mökillä koiran kanssa. Samalla tuli uusittua tutustuminen pohjalaisiin pääsiäistapoihin. Siellähän trullit ovat liikkeellä pääsiäislauantaina. Siksipä joka niemessä, notkossa ja pellon reunassa roihuaa kokko. Tuli pitää pahanilkiset trullit poissa talleista ja navetoista. Siksi en itse polttanutkaan mitään, eikä nyt oikein olisi ollut poltettavaakaan - paitsi yksi talo - mutta kun minä meinaan asua siinä, niin jätettiin polttamatta. Yhdessä talossa sytyteltiin kokkoa niin, että sen näki mun mökille. En viitsinyt lähteä kahlaamaan peltojen poikki noin kilometrin päähän kokolle.

Muutoin minulla kyllä oli pääsiäistunnelma, mökissä vielä joululiinat pöydillä ja silleen. Mutta lammasta oli, kananmunia ja mämmiä. Eipä siinä paljoa muuta tarvitse. Tosin mun pääsiäispatani ei tainnut olla missään ruokalistassa. Se kun piti tehdä aivan ehdottomasti takassa padassa. Pataan valmiiksi paistettua lampaan putkiluupaistia, sopiva määrä, pala possun kylkeä, että saadaan pataan sopiva rasva. Kuuman rasvan ja lihojen sekaan porkkanoita lohkoina, sipulia isoina paloina ja perunoita. Kaikkia sopivaksi katsotu määrä. Ripaus merisuolaa ja meiramia. Vettä siten että kaikki peittyy juuri ja juuri. Annetaan muhia padassa hiilloksella kunnes porkkanat ovat kypsiä. Sitten ripotellaan pinnalle persiljaa. Tuoreet olisivat parempia. Mulla oli vain kuivattua. Tuli syötyä ja kelpasi koiralle myös. Se on minulle onnistuneen aterian mitta. Jos mun nirppanokka venäjänvinttikoira syö, silloin kelpaa tarjota muillekin. Niin ja ne kananmunat, sellaiset 4 minuutin on parhaat, keltuainen vielä lähes löysä. Nam.

Sunnuntaina sitten kävin isän luona, jossa oli toisenlainen pääsiäisateria ja siskokset. Sen aterian olikin sitten valmistanut elämäntyönsä ruoan kanssa tehnyt vanhin sisareni. Ei ollut huonoa sekään.

Suurin syy siihen etten mennyt peltojen poikki pääsiäisvalakioille näkyy yhdessä kuvassa, Hämärän aikaan sekä kaksi joutsenparia ja yksinäinen kurki olivat sänkipellolla etsimässä helpotusta keväiseen ruokahuoltoonsa. Komeat linnut, saavat minun puolestani kaiken sen rauhan mitä tarvitsevat tässä vaiheessa vuota. Ja näyttäytyiväthän nuo sadan-kahdensadan metrin etäisyydeltä rauhallisina. Töräytellen ja toitotellen soidinmenoissaan. Miten lie kurjen laita, yksin näytti pellolla vielä olevan

Loma ohi

Tänään oli sitten päivä, jolloin mökiltä oli lähdettävä takaisin kaupunkiin. Ilma oli lumipyrystä sakea ja junat täpötäynnä. Edellä mennyt Pendolino jäi menemättä ja siinä matkustaneet, samoin kuin seuraavassa junassa menevät, se oli n. tunnin myöhässä, sijoitettiin tähän samaan junaan. Se merkitsi sitä, että paikka, joka oli suunniteltu yhdelle isolle koiralle lattialla olikin yks´kaks yllättäen kolme koiran kanssa kulkevaa.

Oikeastaan paikalla oli neljä koiraa kun yhden pikkukoirat olivat isossa kuljetushäkissä. Sitten oli tämä mun iso karvakorva Bella-venakko ja yksi sekarotuinen isohko koira. Onneksi saatiin sovulla asenneltua koirat ilman rähinää paikalle ja rakenneltua kasseista sopivia näköesteitä. Matka meni sitten siinä mukavasti rupatellessa. Bellakin osoitti yllättävää sosiaalisuutta nuuskimalla vastapäätä istuvaa naista ystävällisesti. Häntäkin heilui eikä ollut yhtään sen näköinen, että hampaat pitäisi iskeä käteen. Jopa nuolaisi kevyesti.

Tosin lähtö mökiltä ei ollut koiran mieleen. Kun Hannu tuli hakemaan autollaan meitä asemalle meni Bella tyttöjen huoneeseen sängylle ja näytti ettei lähde. Piti oikein laittaa hihna kaulaan ja komentaa ennen autoon suostumista. Normaalisti on makoillut takapenkillä rauhallisesti ja korkeintaan nostanut korvansa pystyyn kun on ohitettu pitkäaikainen kesänvietopaikka pappilanmäellä. Nyt ei asettunut makuulle koko matkalla Kihniänkylästä Seinäjoelle.

Kotona kyllä sitten taas makoilee tyytyväisenä sängyllä. Kaipa se asettuu taas vakiintuneisiin tapoihinsa.

Uusi vuosi

Pakkasta ja Auringon paistetta, tuli räiskähtelee takassa. Koira tuhisee sängyllä. Uudenvuoden konsertti televisiosta. Mäkiviikon uudenvuoden kisa. Osa jo traditioita, mökillä oleminen vasta tämän vuoden tapa. Tosiasiassa tuntuu hemmetin hyvältä. Ulkona puhdas luminen luonto, hiljaisuus jonka rikkoo ainoastaan itse aiheutetut äänet. Kehoon leviävä avotakan säteilemä lämpö. Kahvikupista, eipä aliarvioida kuppia, kyllä se on reilun kiulun kokoinen, leviävä tuoksu ja kauniit sävelet kietoutuvat kaikkia aisteja hyväileväksi kokonaisuudeksi. Metsästä kuuluu vienoja sirkutuksia ja talvenyli seipäille jätetyistä heinäseipäistä löytyy jotakin sopivaa syötävää. Olen nyt lisännyt seipäiden tarjontaan kauran jyviä ja suurimoita. Pienet siivekkäät ystävät saavat ravintoa muulloinkin kuin jouluna. Illalla kaunis kuutamo valaisee hanget ja houkuttelisi hiihtämään. Käytössä ei vain ole sellaisia suksia, joilla voisi mennä umpihankeen. Ehkä tulevina talvina löytyy apuvälineet umpihankihiihtoon.

Uudenvuoden aatonaatto

Mökki hiljenee, kissa, rotat ja tytöt lähtivät omille reissuilleen Jyväskylään ja Keskisen kautta Järvenpäähän. Sauna lämpenee päivän valon hiipuessa ja sinisyyden vallatessa maan. Kävin kuvaamassa näkymiä, lumi peittää maan ja kaikki on uskomattoman kaunista.

Vielä muutama päivä lomaa, sitten seuraavaksi pitää tulla pääsiäiseksi, jos vain saa jotenkin vapaapäivät sovitettua. Ja kesällä alkaa uuniremontit, savuhormit tutkitaan ja saadaan tilanne siltä osin valmiiksi seuraavan vuoden isoa remonttia odottamaan.

Joulukuun 24

Nyt on aatto ja on saunottu, syöty jouluruokaa ja juotu torttukahvit. Koirakin tuossa jaloissa availee pakettiaan. Herkkutikut uppoavat vauhdikkaasti riisipuuro/kinkku aterian jälkeen. Tänä aattona olenkin yksin kotosalla, jälkikasvu on hoitamassa sosiaalisia velvollisuuksia muualla. Huomenna sitten tungen koiran kanssa junaan ja kömmin Seinäjoella odottavaan autoon. Sillä sitten matkataan mökille. Täydellinen hiljentyminen hirsiseinien sisällä takkatulen loimussa. Enempää ei voisi toivoa. Vallankin kun tänä jouluna on maakin valkoinen. Kun maas´on hanki ja järvet jäässä.... Kerrankin näin.

Pitää antaa joulumielen hiipiä mieleen hitaasti ja täysin. Vaatimattomasti saunassa käyden ja muita sellaisia "pakollisia asioita hoidellen".