Tämän vuoden äitienpäivä oli hyvin poikkeuksellinen, ei riitoja väärinmuistamisista tai huonoista lahjoista jotka oli ostettu kohteen omien toiveiden mukaan. Eikä edes muistoa niistä, ainoastaan pieni pelko siitä, mitä tapahtuu kun nuorimmainen on käymässä äidillään kylässä. Onneksi ei mitään aivan kauheaa.
Oma aikani kului kun odotin erästä äitiä tulevaksi kylään. Enkä odottanut yksin, vaan poika oli käymässä meillä kun hänen puolisonsa oli omalla äidillään vierailulla. Kyllä hänkin kävi anoppiaan tapaamassa - mutta hänkin halusi tavata vieraani. Tapaaminen oli hyvin välitön eikä mitään kitkaa tuntunut olevan. Pienen kahvittelun jälkeen nuorimmainen, joka oli saapunut vieraani kyydissä retkeltään äitinsä luokse, poistui asunnolleen ja poikakin lähti oman armaansa luo. Jäimme kahden, saunoimme ja nautimme illasta ja toistemme seurasta. Jutellen niitä näitä. Ihmeellistä jutella ilman pelkoa hirmuisen riidan puhkeamista jostakin joutavasta sanasta, tai tahallisenväärin ymmärretystä vitsistä.
Ilta oli kerrassaan hieno, grillattiin jotakin ja nautittiin illan rauhasta terassilla. Mustarastas lauloi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti