Vuoden vaihde lähestyy

Hankin tässä itselleni päänsäryn jo ennen vuodenvaihdetta. Samalla työllistin vähän ensiapu/lanssiväkeä ja aiheutin polille ruhkaa. Olin eilen illalla menossa laittamaan lisää puita saunanpesään, kun jalassani olleet "yleisturvajalkineet" - Crocksit päättivät lennähtää kohden taivasta. Maapallon pinta törmäsi vastaan seuraavassa järjestyksessä: 1) kämmenet maahan, 2) ahteri tömähtää nurmeen ja 3) pää kolahti porraskiveen. Tapahtumasarjan seurauksenä syntyi takaraivooni ventti, joka vuoti runsaasti verta. Soitin armaalle vaimolleni makaavani maassa porraspäässä - mutta hän ei kuullut soittoani. Märässä sohjossa köllöttäminen alkoi tuntua jotenkin hölmöltä. Kontin pystyyn ja kompuroin sisälle päätäni pidellen - en kainalossa tai muuten kannatellen - vaan painoin käsilläni ruhjetta. Iskin märän takapuoleni kynttiläarkulle ja ympärilläni alkoi aivan turha tohina.

Rakkaani kyseli mitä oli sattunut ja toimitti meillä kylässä olleen tyttäreni kanssa talouspyyhettä kun verenvuoto oli aika ilkeän näköistä ja soittivat sitten sairaankuljetuksen. Hälytyskeskus lähetti paikalle ensivasteyksikön, jonka kaverit vetivät päähän verkkosukan ja tuppoa ruhjeelle. Mittailivat verenpainetta ym sellaista pientä puuhaa, mitä nyt heidän touhuihinsa kuuluu. En ole ollut aiemmin noiden toimenpiteiden kohteena, mutta kaikki oli hyvin tuttua sillä olen seuraillut vastaavaa toimintaa sivusta useasti ja ollut myös mukana avustamassa tarpeen niin vaatiessa. Ambulanssin saapuessa olo alkoi jo tuntua aivan hyvältä, mutta kun lanssimiehet kytkivät sydänseurantalaitteen päälle melkein huolestuin, sillä sydänkäyrä näytti mekoista sykkyrää, syke oli tiheä ja epäsäännöllinen, mukana runsaasti nk välilyöntejä - kansanomaisesti kuvattuna sydän muljahtaa.

Lähdettiin siitä sitten kohden Seinäjokea ja keskussairaalaa koska terkkarin päivystys oli jo sulkeutunut. Siellä sitten pääsin parturiin, leikkasi hiukset tosin vain pälveksi pois. Ei kuulemma kuulunut toimenkuvaan leikata siiliksi. Lääkärikin siihen sitten saapui ja tuikkasi puudutusainetta ruhjeeseen ja ompeli neljä tikkiä päähän. Ehdotin nappeja tai vetoketjua - siltä varalta jos tulee tavaksi kaatuilla niin olisi helppoa vetää napit kiinni. No tavalliset tikit ommeltiin ja pää paketoitiin kuin Tuntemattoman Rokalla. Käskivät vielä röhnöttää hoitopöydällä kun tulivat isommman sydänseurantalaitteen kanssa paikalle. Mittasivat mitä mittasivat ja totesivat kyseisen pumpun nyt toimivan aivan normaalisti. Sain kouraani nivaskan papereita ja ohjeet miten olla ja elää haavan kanssa. En tosin ymmärrä, miten lepo auttaa päänahan paranemisessa, koska enhän minä päänahan lihaksia käytä esim veden kannossa tai puiden pilkkomisessa. Ainakaan ole tähän saakka käyttänyt.

Nyt on sitten päänsärkyä - ei tosin niin paha kuin kuvitella saattaisi kun ajattelee pään ja porraskiven kohtaamista. En ole vielä tarkistanut minkälaisia traumoja porraskivi on saanut. Ajatelkaa nyt - ensin tallotaan monta sataa vuotta jalkoihin ja sitten aletaan vielä hakata päätä kiven reunaan. Johan siinä vähemmästäkin tulee ongelmia porrasiven henkiseen elämään.

Kivat UudenVuoden toivotukset kaikille mahdollisille ja mahdottomille lukijoilleni.

Lemmikin - ei - perheenjäsenen kuolema

Tähän juttuun on koira haudattuna aivan kirjaimellisesti. Venäjänvinttikoirani Bella kuoli marraskuun viimeisenä päivänä. Ei yllätyksenä kenellekkään, sillä Bellalla oli ikää paljon ja jo keväällä alkoi esiintyä viitteitä siitä ettei kaikki ollut aivan kohdallaan. Maitorauhasten alueella oli möykkyjä, jotka kasvoivat vähitellen. En kuitenkaan katsonut leikkaushoitoa mielekkääksi. Bella olisi saattanut menehtyä operaatiossa. Nyt Bellalle jäi vielä kaunis kesä elettäväksi ja muutto maalle mökille - jossa on aina viihtynyt.

Viimeisten kuukausien aikana Bella osoitti itsessään vielä uusia puolia. Ensin hyväksyi uuden kumppanini ilman mutinoita ja osoitti ystävyyttään. Mökille muuton jälkeen hyväksyi kumppanini vanhan tipsun, Ilonan, ilman sen kummempia ärinöitä. Leikkivät aina yhdessä ja kulkivat ryhmänä mukanani niin marjametsällä kuin vedennoudossa. Kun laumamme kasvoi vielä parilla kissanpennulla adoptoi pienimmän Pipsakissan omakseen.

Mutta aikanaan kaikki kaunis loppuu. Näin Bellan takajalat menivät, jonkinlainen halvaus. Kun oli soiteltu eläinlääkäri paikkalle ja aseteltu Bella kunnolla takaisin sänkyynsä - annettu lusikalla vettä ja suussa liukenevaa aspiriinia, alettiin odottaa lääkärin tuloa. Puolilta päivin koira nosti päätään haukahti hiljaa, asetti päänsä huokaisten tyynylle ja alkoi kuulostella jotakin korvat hörössä ja sai muutaman kouristuksen ja nukkui pois.

Tunne oli vahva - ei eronnut omaisen kuolemasta - oli vaikeaa soittaa lääkärille ja perua hänen tulonsa. En varmaankaan tarvitse todistusta missään - ja jos tarvitsen niin nythän minulla on varmasti jotakin EU-direktiiviä rikkoen tontillani koira haudattuna.

Asettuminen

Olo talolla on alkanut maistua - oikealta elämältä. Ei pakonomaista menoa töihin vaan oman mielen mukaisia puuhia, milloin halkosouvia, milloin vanhan purkua ja uuden rakentamista. Aika kuluu eikä läheskään jokaisena päivänä tule käytyä edes netissä. Mitä ympäristö nyt välillä haiskahtaa vahvasti sianpaskalle ja virtsalle kun pellot kaipaavat lannoitetta jaksaakseen taas seuraavana vuotena työntää uutta kortta ja jyvää seuraavaksi talveksi jyrsittäväksi. Tosin nyt pitää pian muutaman asian selkeytyä jotta pääsee vielä vähäksi aikaa kiinni työelämään ja rahavirtaa sisäänkinpäin eikä ainoastaan ulos. Vaikka asunnon myynti nyt näyttäisi pianaikaa onnistuvankin.

Ympäristö on kuitenkin inspiroiva ja rauhallisenkaunis. Joutsenet eivät ole nyt pysähtyneet lähipelloille levähtämään. Muutoin mielenkiintoisia eläviä liikkeellä paljonkin. Suohaukkoja -ilmeisesti sinisuohaukka - lentelee ojien yläpuolella paljon. Myyrävuosi on runsas. Joukossa on kyllä ainakin yksi muuttohaukkakin - tosin nyt ei ole muutamaan päivään näkynyt. Olisko jo lähtenyt kohden etelän lämpöisempiä maita ja helpompia saaliita. Saaliista puheen ollen hirviporukka näytti saaneen ensimmäisenä päivänä ainakin yhden kaadetua.

Muutto mökille - ei ku talolle.

Viikko sitten lähti Toyota renkaat savuten hurjassa lastissa Järvenpäästä kohden Seinäjokea. Isoimmat tavarat odottavat vielä noutoa. Se tapahtuu huomenissa kun saatiin tyhjään paluukuormaan sovittua kirjoituspöydän ja sänkyjen ja sohvan kuljetus.

Takkaremontti on lähes valmis. Vain arinapelti puuttuu, kun mitoitus on vähän hankala, pitää tehdä erikseen ja kiinnittää reunarautaan muutamalla tikillä ja ruuvilla. Muuten lopputulos on uskomattoman hieno. Joskohta myöskin kallis. Mutta mutta huonoa ei kannata laittaa eikä uudetkaan takat ilmaisia ole. Eikä tuollaista saa kuin vanhasta tekemällä. Kun sen tekijä osaa. Ja nämä osaa.

Muutoin täällä on ollut aivan hienoa olla. Joka päivä saunassa ja hoideltu asioita kaupungin suuntaan ja käyty perjantaina nopeassa työhaastattelussa. Kyllä tämä tästä menee jengoilleen. Etenkin kun saa elää oman rakkaansa kanssa maalla rauhallisessa ympäristössä.

Kotieläinten määrä kasvaa - lähtiessä oli Bella-koira ja Alavudelta mukaan tuli Ilona-koira. Sitten vielä tarvittiin hiirikoira elikkä meille kotiutui pikkuinen Pekko-kissa. Hiiret varokaa kun suurmetsästäjä saapuu ja saa kaikki hampaansa ja kyntensä teroitettua täyteen iskuun.

Ensi viikolla täytyy aloittaa puusouvi aivan tosissaan. Pitää käydä tekemässä rankoja Ojasenmäellä ja poistamassa omasta metsästä kelottuneita puita. Keloista saa heti kuivaa puuta mutta ensi vuosikin on tulossa ja klapuja tarvitaan saunaan ja hienoon leivinuuniin polttopuiksi.

Takka remontissa

Kuten edellisessä postauksessa totesin, niin nyt se alkaa. Remontointi. Ensimmäisenä työn alle pääsi vanha takkauuni, Ojasen miehet tulivat torstaina paikalle varusteineen ja työ lähti vauhdilla etenemään. Perjantaina otetut kuvat kertovat karua kieltä työstä. Tupa on täynnä pölyä ja työkaluja ja ahertavia miehiä. Mutta eteneminen on nopeaa ja jälki hyvää. On se vain hyvä kun paikkakunnalla asuu yksi suomen parhaista takkamuurareista. Sukupolvien saatossa on mukaan tarttunut sellaista tietoa takkojen rakentamisesta, jota ei koulunpenkiltä saa, eikä aina edes pitkään itse tekemällä. Ojasilla tieto on kulkenut perintönä isältä pojalle ja pojanpojalle yli sukupolvien kuilun. Jälki on sitten sen mukaista. Nyt saatetaan 1953 valmistettu takkauuni nykypäivän tasalle. Työnjälki on ammattimiehen jälkeä. Enää odotetan pinnan puhaltamista puhtaaksi ja slammaamista valkoiseksi. Uuni on kuin uusi.

Seuraavana odotetaan ikkunoiden saapumista, uusien ikkunoiden pitäisi saapua viikolla 41-42. Silloin talo alkaa saada jo uutta ulkoasua ja käsityksen remontin suunnasta saa hiukan paremmin. Mutta hyvältä näyttää.
_______________________
Kuvat Hannu Niemelä

Muutto edessä

Nyt se sitten on aivan totta. Olen järjestellyt asioitani siihen malliin, että muutto maalle on mahdollista. Viimeinen työpäiväni nykyisessä työssäni on 23.9. sitten viikko lomaa ja asioiden järjestelyä. Varmaa uutta työtä ei vielä ole,

mutta joitakin sijaisuuksia on tiedossa ja odotellaan yhtä varmistusta - jos se toteutuu sitten on kädet täynnä työtä ainakin kaksi - kolme vuotta.

Muutoksen tuulet puhaltavat voimakkaasti elämässäni. Tuntuu haikealta jättää tämä nykyinen, mutta uutta ei saavuta ilman uhrauksia. Ja kyllä uusi elämä on sen väärti. Uusi rakas ja maaseudun rauha, vanha hirsitalo, hiljainen kylätie - eläimet ympärillä. Uusi elämä, alku kauniin ihmissuhteen ja sen jatkuminen. Mukana vanhat tärkeät ihmiset.

Vanha takka saa uuden elämän kun Ojasen miehet tulevat korjaamaan vanhan Offin takkauunin iskuun. Uuniin mahtuu 5 leipää ja miellyttävä lämmönlähde on taattu. Lisälämpöä joudutaan ottamaan alkuun sähköpattereista, mutta vähitellen saadaan lämpöpumppu ja lämmönjako kuntoon. Yhdessä tulisijojen kanssa takaa tasaisen lämmön mökkiin.

Scorpions - Wind Of Change

Kaapit paikalleen

Kaapistoremontti meni vähän pieleen. En niitä aikonutkaan vaihtaa itse ja niinpä tein sopimuksen luotettavana pidetyn yrityksen kanssa. Homman piti olla valmista juhannusviikolla. Huusholli oli tyhjätty kaikesta tavarasta, jotta remppa pääsisi etenemään juohevasti. Kaapistot eivät tulleet sopimuksen mukaan, tehtaalla joitakin toimitusvaikeuksia. Homma eteni sitten vähän väärässä järjestyksessä, elikkä lattiat hiottiin ja lakattiin juhannusviikolla.

Lomalta tullessa edessä oli pieni pulma: Lattiat hienossa kunnossa mutta tavaroiden paikoilleen asetteleminen mahdotonta kun kaapit levällään. Tavaraa saatiin sitten heinäkuun toisella viikolla ja asentaja saapui sovitusti. Aloitti homman ja asensi ensin vaihdettavat ovet ja alkoi laitella vaihdettavaa kaapistoa - osa saapuneesta tavarasta olikin väärää sarjaa ja osa välihyllyistä oli vaurioitunut jossakin vaiheessa. Ei kun uusia tilaamaan. Tänään saapui asentaja kokoamaan uusien osien kanssa kaapiston loppuun. Ei saanut aivan valmiiksi mutta nyt alkaa lopulta näyttää hyvältä. Huomenissa asennetaan liukuovisysteemi paikalleen ja homma on lopultakin valmis.

Pääsen minäkin tekemään omat viimeistelyni loppuun ja kämpän myyntiin. Tosin pitää yrittää saada alennusta toimituksen viivästymisestä ja siitä aiheutuneista vaikeuksista asumisessa. On ollut vähemmän mielyttävää asustella tavarat laatikoissa, mutta toisaalta on tullut siirrettyä tavara maalle ja puretaan sitten siellä uuteen ympäristöön.

Asunnon remppa etenee

Kävin tänään Jampan kauniissa ja monikulttuurillisessa kaupunginosassa tytärtäni tapaamassa. Katseltiin vähän miten nyt kannattaisi yrittää elämässä eteenpäin. Koulutuspaikkoja ei tunnu olevan eikä nykyinen työtehtävä ole vielä osoittautunut kovin kannattavaksi - johtuen tietysti heinäkuusta ja ihmisten lomista. No. kyllä asiat tapaavat aina järjestyä. Niin varmasti myös opiskelupaikka järjestyy jostakin.

Kotiin tultuani jatkoin remontointia, toisen makuuhuoneen seinät saivat luovuttaa jo hiukan nuhraantuneet tapettinsa roskiin. Seinissä olikin kohtuullisen paljon paikattavia reikiä. Seinään kiinnitettynä on ollut kirjahylly - siis kiinnikkeet pois ja reikiin paikkamassaa. Myös useiden taulujen koukuista on jäänyt jälkensä, ei auta kuin paikata. Nyt pohjatyöt on kuitenkin tehty ja pohja saa kuivua rauhassa huomiseen. Sitten hionta hienolla hiekkapaperilla ja pölyjen pyyhintä ennen uusien tapettien levittämistä paikoilleen. Mutta sittenpä sekin on tehty. Enää on keittiö tapetoimatta ja olohuoneen seinien maalaus. Vanhat tekstiilitapetit kun on joskus maalattu niin eivät irtoa alustastaan, parempi sävyttää maalit tapettien sävyihin sopivaksi. Jotta kyllä se siitä vielä valmistuu. Ja pääsee myymään tämän pois ja muuttamaan mökille, lähelle armasta.

Blogiperhe kasvaa 2

Armaani tytär aloitti myös kirjoitamisen nimimerkillä Hiinokka. Jotta kyllä luettavaa riittää. Aivan kiva juttu.

Festariviikonloppuna käytiin isän luona katsomassa hänen voitiaan ja samalla naapurin koiranpentuja. Ohessa yksi malli pikkukoirista.

Blogiperhe kasvaa

Tänään parempi puoliskoni aloitti kirjoittamisen ja loi oman sivun. Pienenmäen Emäntä kirjoitelee nyt tuntemuksiaan, sikäli kun tekstit saadaan näkymään. Sivusto jotenkin oikuttelee eikä näytä sivua ainakaan vielä.

Muutoin viimeviikko oli aika vauhdikas, minäkin vanha äijänkäppyrä kävin Tuuris Miljoona Rockissa. Piti käydä katsastamassa josko Scorpionit vielä jaksaisivat heilua lavalla. Kyllä jaksoivat. Rumpali järjesti keskellä settiä muille sellaisen 10-15 minuuttisen huilitauon vetämällä tuollaisen pikkuisen rumpusoolon. Jäähyväiskonserttisarjan ohjelmisto rakentuu suurelta osin vanhasta ja jo koetusta musiikista. Elämys kyllä kuulla livenä aiemmin vain levyiltä kuunneltuja juttuja. Edelleen hyvä livebändi. Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan, paitsi Rollarit jaksaa edelleen....

Porvoota mittailemassa

Viime sunnuntaina se sitten toteutettiin. Päiväretki Porvoseen ms J.L.Runebergillä. Ilma olisi voinut olla hiukan lämpöisempi mutta kyllä matka täytti odotukset. Hidas ja rauhallinen matka saaristoreittiä Porvooseen. Sitä ei aina tahdo uskoa kuinka kaunis Suomenlahden saaristo oikeasti on. Saarten sokkelo, salmia, niemiä lahdelmia ja toisella puolen aava meri. Jotenkin kiireisten ja kireiden ihmisten ilmekin muuttuu ja näkee miten rauhallisempi rytmi tekee jokaiselle hyvää. Matkaan sisältyi kaikenlaista pientä yllättävääkin. Kustaanmiekan kapeus - kun pääsi seuraamaan valtavan kokoisen ruotsinlautan tunkemista kapeasta salmesta läpi, uskomattomia suorituksia, kauempaa katseltuna näytti siltä, että saarten ja laivan kylkien väliin jää vettä vain muutama metri.

Itse Porvoossa aikaa ennen lähtöä takaisin jäi vain muutama tunti, itseasiassa juuri sopivasti. Ehdittiin Liisan kanssa käydä kävelyllä vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa ja piipahtamassa tuomiokirkossa. Syvällisiä tutustumisia siinä ei tietysti ehtinyt tekemään. Kävely mutkikkailla ja kapeilla kujilla herätti inhimillisen mittakavan kaipuun uusillakin alueilla. Ostoksilla käytiin vain Pienessä Suklaatehtaassa, ei Brunbergin myymälässä. Syömässä kävimme empirekaupunginosassa aivan tavallisessa Rossossa, koska muissa paikoissa olivat jonot sitä luokkaa, ettei olisi ehtinyt syödä ennen lähtöä.

Mukava retki, ei hoppua, kun vain muisti tuon laivan lähtöajan. Vahinko ettei sunnuntaina ollut höyryjunayhteyttä Keravalle. Paluu olisi ollut mukava suoritaa sillä läpi hedelmällisen Uudenmaan viljelysalueiden. Katseltavaa ja koettavaa jäi aivan tarpeeksi toistakin retkeä varten. Sen voi sitten tehdä jollakin toisella tavalla. Suosittelen muillekin.

Helteitä

Heinäkuu ja nyt on todelliset helteet. Ilma on painostava ja kuuma. Tulenvirettäkään ei tunnu. Viikonloppuna oli tarkoituksenamme mennä Liisan kanssa käymään Porvossa höyrylaivalla. Ajatuksesta oli luovuttava, koska yö oli niin kuuma ettei nukkumisesta tullut mitään, eikä aamulenkki koiran kanssa luvannut hyvää. Liisan oli mentävä pitkäkseen ja levättävä muutama tunti. Auringon polttavat säteet olivat liikaa. Lämpöhalvauksen riski oli liian suuri. Siispä aika kului kotosalla jotakin pientä käpsehtien ja puuhaillen. Vasta ilta toi pienen tuulenvireen ja jaksoimme grillata hiukan syötävää syrenipensaiden suojassa.

Juhannus

Juhannus on taikojen aikaa - ja lemmen. Itse tein nopean ja joistakin ehkä uskaliaan ratkaisun. Kihlauduin rakkaani kanssa tunnettuamme tasan kaksi kuukautta. Nopea ratkaisu, mutta tuntuu oikealta. Joitain tämä asia on tuntunut kiusaavan ja aiheuttanut jakoa leireihin. Jos olet toisen juhlissa olet toista vastaan. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, sillä ratkaisuhan on minun ja rakkaani välinen asia. Molemmilla aikuiset lapset edellisistä liitoista. Pitää muistaa, että kahden jo kypsän ihmisen liitossa ei ole mitään pahaa. Kummankin lapset säilyvät edelleen kummankin lapsina ja toiset vanhemmat säilyvät edelleen vanhempina. Jos vanhempien välit eivät kestä ja seurauksena on avioero, erotaan puolisosta eikä lapsista. Uudessa liitossa vaikeutena tuleekin olemaan tasapainoisten suhteiden luominen lapsiin. Omassa tapauksessani voin sanoa, että molemmilla ovat lapset käyneet kovaa koulua ja selvinneet siitä läpi puhtain paperein - väittäisin jopa kypsempinä ihmisinä kuin me vanhemmat.

Ainakin minusta tuntuu, että minulla on uusi teini-ikä ja rakastuminen kuin nuorena. Nyt vain vanhan äijän nahoissa ja riitelynsä riidelleenä. Toivon molempien lapsilta ymmärrystä ja pitkämielisyyttä meitä hupsuja vanhuksia kohtaan. Voin vakuuttaa molemmilla olevan hienot lapset, joita ilman emme olisi sitä mitä nyt olemme.

Ihminen yksin on
hämärässä hapuileva - tietään
etsivä.

Toinen rinnalla
on tukea ja näkee hämärässäki
pidemmälle.

Rakkaus ihmiseen
kokonainen sielu - puhtaana
auttamassa.

Elämässä valoa
kykyä ymmärtää - itseä
ja toista.

Rakastaa, rakastaa
unohtaa menneet murheet
eheytyä

Olla ihminen
ihmiselle.

Paskan penkomista ja muuta mukavaa touhua

Mökillä oli vuoroaan odottanut ulkovaraston tyhjennys - jo neljä vuotta. Oli lopulta aika tarttua härkää - tai paremminkin - romukasaa sarvesta ja ryhtyä työhön. Tavaraa oli joka lähtöön. Tehtiin "älykästä" työtä ja lajiteltiin kierrätyskamat, rautaromut ja tavallinen kaatopaikkakama eri kasoihin ja poltettava kokkoon pellolle odottamaan jos sen voisi polttaa Juhannuksena tai ens pääsiäisenä viimeistään. Siis tuumasta toimeen ja raivattiin ja lajiteltiin - välillä yrjöä ja anna yleeniä avuksi huutaen - tyhjennettiin autotalli. Viimeistä nurkkausta lukuun ottamatta. Sieltä löyhähti sellaiset katkut,ettei niitä olisi kestänyt itse pirukaan, puhumattakaan minusta, jolla on herkkä nenä juuri tuon tyyppisille haisuille.

Annettiin olla muutama päivä tuulettumassa ja tarkoitus oli eilisen päivän kuluessa saada romut kierrätykseen ja romikselle. Meni vähän pieleen. Hannun auto oli tehnyt tenän juuri tänä päivänä. Siinä sitten etsiskeltiin siirtolavaa että saataisiin piha puhtaaksi Juhannukseksi. Saatiinkin yksi lava pihaan illalla noin 19 aikoihin. Ennen kymmentä oli kamat heitelty lavalle. Lajittelu siinä tietysti meni sekaisin, mutta kyllä sieltä jäteasemalla saadaan ainakin rautaromut eroteltua ja todennäköisesti myös vanhat kodinkoneet lähtee laittelussa erilleen. Moninkertainen työ vain tulee tehtyä.

Roskalavalle lensi myös kunnostuskelvottomat ikkunanpokat ja maalaisantiikkinen sänky, joka oli huolimattomasti kasaankyhätty, tosin kauniisti ootrattu. Samalla löytyi syy hajuun, lattiassa oli luukku ja sen alta kuoppa. Kuoppaa oli käytetty joskus virtsan keräämiseen. Siitä on kyllä kulunut jo aikaa olisko jotakin 40-vuotta. Myöhemmin samaa kuoppaa on ilmeisesti käytetty rasvamonttuna. Lattialaattaa pitää vähän tukea ja poistaa osa täytehiekasta ja korvata se puhtaalla tavaralla. Tuolla nurkassa oli toinenkin hajulähde, iso kassillinen käytettyjä terveyssiteitä - eivät minun kun en tunnetusti käytä niitä.

Iloista ja hajutonta Juhannusta kaikille.

Mökkeilyä

Nyt on kysymys todellisesta mökkielämästä kun olen mökillä kullan kanssa ja sieltä sitten vielä mennään mökille. Tuplamökkihöperöt liikenteessä. Eilinen mökkeily oli aivan mukava juttu. Mentiin serkkuni luo kyläilemään ja saatin samalla saunoa ja uida lämpöisessä järvessä. Puhuttiin höperöjä, niin suuressa määrin että ulkopuolinen olisi olettanut meidän jokaisen olevan vähintään kolmen promilen kännissä - kaikki selvinpäin.

Tänne maaseudun rauhaan saavuimme viikon alussa vietettyämme ensin nuorimman lakkiaiset. Tilanne josta ei puuttunut kiemuroita ja jännittäviä tilanteita. Mutta hyvin ne sitten menivät loppupeleissä.

Maanantaina ajoimme tänne, kun ensin oli saatu huoneisto tyhjäksi remonttireiskoja varten. Lomani aikana lattiat saavat uuden lakkapinnan ja makuuhuoneiden kaapistot vaihtuvat uusiksi. Tarkoitus on saattaa asunto myyntikuntoon ja kaupaksi ennen joulua. Elämä on suuntautumassa uusille urille ja paremmille sellaisille.

Nyt runottaa niin kuin Uppo Nallea

En ole rustannutkaan runoja pitkään aikaan. Olisikohan nyt aika, kokeillaan vaikka tällaisia
pieniä tunnelmapaloja. Vuoden kulusta joitakin kuvia.

Auringon kehrä kumottaa
voimattomasti pilvien läpi.
Pimeys lyö
kättä pimeydelle.
Kostea tuuli.

Pimeässä välähtelee, vinkuu
taivas täynnä
säkeniä ja värejä.
Huomenissa maa on täynnä
raketteja.

Illan tullen taivaalla
loistaa Venus kirkkaasti,
muita isompana.
tielle ajettu suola
liukasta jalan alla.

Aamulla Aurinko loi
kylmää hehkuaan usvan
läpi. Koivuissa huurretta.
Valoa tulee kaikkialta
eikä mistään.

Lämmin kostea tuuli,
Aurinko korkeammalla
päivästä päivään.
Pajunkissat isompina,
maa tuoksuu.

Aurinko on tullut esiin,
valaisee koivujen punertavat
oksat, latvoissa varikset
korisevat omia juttujaan.
Mustia hedelmiä.

Tänä pääsiäisenä saapui valo,
ilo elämääni. Pelastava
enkeli ilmestyi elämääni,
virpovitsa kädessään.
Uskon häneen -
uskon jälleen elämääni.

Kesään

Kevät on muuttunut huomaamatta kesäksi. Samalla tavalla elämäni on muuttunut nopeasti ja peruuttamattomasti. Elämänhaluni on palannut, asiat eivät enää ole yhdentekeviä. Asioilla on merkityksensä, eikä kaikki ole pelkästään sitä varten, että siirrytään jotenkin päivästä toiseen. Itsetunto on palannut ja tuntuu saavan jotakin todellistakin aikaan. Vaikka menneet vuodet ovatkin tavallaan olleet valmistautumista tähän, mökin osto, sen kunnostussuunnittelu. Elämä on ollut kuin pilvisenä päivänä sateen ja myrskyn jo päätyttyä, tyntä ja raikasta mutta yhä pimeää. Nyt siihen pilvipeittoon on tullut repeämä ja valoa tulvii kaikkialle. Nyt minulla on jokin syy elää ihmisenä.

Odotan enää niitä päiviä joina saan yhdessä hänen kanssaan mittailla tulevan keitiön seiniä ja katsoa millaiset koneet sinne saadaan sopimaan. Hassua miten likelle ajatuksemme sattuvatkaan. Johtuu ehkä siitä, että olemme kasvaneet samantapaisessa ympäristössä.

Ulkona luonto kasvaa silmissä lehtiin, tuomet kukkivat, kevään sipulikasvit lopettelevat kukintaansa. Nurmikkokin pitäisi jo leikata, mutta annan skillojen siementää rauhassa. Leviävät siten hiljakseen koko nurmikolle. Samalla ehtivät muut itsestään levinneet kukat kasvaa siten että ne havaitsee leikkurilla liikkuesaan. Ruusukkeista päätellen joku pikarililja ja keisarinkruunu on päässyt karkaamaan penkistä. Se on hyvä se. Siitä niitä on helppo pistää purkkiin mukaanotettavaksi mökille ja sinne muotoutuvien kukkapenkkien aluiksi.

Pihakoivussa pöntön asukit ovat saaneet ensimmäisen asumuskierroksen jo tehtyä. Tiaiset ovat saattaneet poikasensa maailmalle puun oksistoon. Kirjosieppopari on alkanut valmistella pönttöä itselleen pesäpaikaksi. Kaikkialla elämä kuohuu ja ilmassa pulppuilee reviirilauluja.

Toisenlainen äitienpäivä

Tämän vuoden äitienpäivä oli hyvin poikkeuksellinen, ei riitoja väärinmuistamisista tai huonoista lahjoista jotka oli ostettu kohteen omien toiveiden mukaan. Eikä edes muistoa niistä, ainoastaan pieni pelko siitä, mitä tapahtuu kun nuorimmainen on käymässä äidillään kylässä. Onneksi ei mitään aivan kauheaa.

Oma aikani kului kun odotin erästä äitiä tulevaksi kylään. Enkä odottanut yksin, vaan poika oli käymässä meillä kun hänen puolisonsa oli omalla äidillään vierailulla. Kyllä hänkin kävi anoppiaan tapaamassa - mutta hänkin halusi tavata vieraani. Tapaaminen oli hyvin välitön eikä mitään kitkaa tuntunut olevan. Pienen kahvittelun jälkeen nuorimmainen, joka oli saapunut vieraani kyydissä retkeltään äitinsä luokse, poistui asunnolleen ja poikakin lähti oman armaansa luo. Jäimme kahden, saunoimme ja nautimme illasta ja toistemme seurasta. Jutellen niitä näitä. Ihmeellistä jutella ilman pelkoa hirmuisen riidan puhkeamista jostakin joutavasta sanasta, tai tahallisenväärin ymmärretystä vitsistä.

Ilta oli kerrassaan hieno, grillattiin jotakin ja nautittiin illan rauhasta terassilla. Mustarastas lauloi.

Luottamus

Usko ihmiseen, luota tunteisiisi. Kun tuntuu oikealta. Hyväksy se.
Anna toiselle tilaa ja vapautta olla oma itsensä.
Luota, että hän tietää mikä on oikein. Hyväksy se.
Silloin ja vain silloin molemmat saavan onnen.
Onnen, joka kantaa yli vaikeidenkin aikojen. Hyväksy se.
Ota vastaan kun sinulle annetaan rakkautta.
Anna itse rakkautta kun siihen on tilaisuus. Hyväksy se.
Kosketa toista aina kun voit. Ota syliisi ja lohduta.
Anna toisenkin tehdä sama sinulle. Luottamus. Hyväksy se.
Luota ja rakasta aina ja kaikkialla. Anna sen näkyä.
Anna ihmisten puhua, puhuvat mitä puhuvat. Kateellisten. Hyväksy se.

No tästä nyt tuli tälläinen. Mutta menkön näin.

Pääsiäisenä

Nyt on pakko poiketa tavoistaan ja kirjoittaa jotakin sellaista jota ei ole aiemmin näillä sivustoilla ollut. Istun nimittäin mökkini penkillä kainalossani tämän kylän ehdottomasti kaunein noita. En tiedä mitä olen tehnyt tämän ansaitakseni, tai miksi. Enkä edes tiennyt hänestä mitään ennen tätä viikkoa. Kyllä hän on tuttu jostakin hyvin kaukaa, mutta nyt vai tuntuu kuin olisin tuntenut hänet koko ikäni. Ja silti tuntuu kuin teinipojasta ekoilla treffeillä. Ei enempää tekstiä, en tiedä/uskalla ajatella asiaa vielä... mutta ehkä aurinko paistaa joskus tähänkin risukasaan.

Kuvahaaste

Lehtokotilo haastoi minut mukaan kuvahaasteeseen. Tarttee mennä kuvatiedostojen säilytyskansioille ja valita niistä neljäs kansio ja neljännestä kansiosta neljäskuva. Tämä onkin kohdallani aika kinkkinen tehtävä, sillä kuvatiedostojeni arkistointitapa on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Ensiksi kuvat säilötään päiväkansioihin sitten kuukausikansioihin ja lopulta vielä vuosikansioina koontikuukausikansioihin. Koneen ohjelma tekee sitten omat kommervenkkinsä, elikkä kansiot eivät ole aakkos-eivätkä aikajärjestyksessä. Oman lisänsä sotkuun tekee aihekansiot, joihin kerään "parhaat" kuvat.
Tätä lähdin purkamaan aivan fyysisesti, nyt koneella sattuu olemaan kansio heinäkuut neljäntenä ja sen sisällä vuosikansioon sijoitettuna

tämä kuva, heinäkuulta 2008. Aamulla töihin lähtiessäni havaitsin roskavaraston salvan kahvalla tuoreen sudenkorennon paistattelemassa auringon lämpöisissä säteissä. Piti kaivaa pokkari taskusta ja napsaista kuva. Ei mitenkään loistava otos.

Lisäksi tämä oli vielä neljäs alakansio ja neljännen alakansion neljäskuva. Nelosia siis pitkä rivi. Tämä siis tuli tältä koneelta, vanhalla koneella olisi vielä lisää ja sieltä sitten löytyisi aivan jokin muu kuva.

Haastan mukaan hommaan :
Sonja/ kurkistusikkuna
Tuomo/Swash/buckling

1) Avaa neljäs kansio jossa säilytät kuvia
2) Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3) Selitä kuva
4) Sitten pitäis vielä löytää neljä bloggaajaa tekemään sama

Minä tyydyn kahteen ja tiedän ainakin toisen olevan vähän vastahankaan tähän hommaan. Mutta menköön.

Kevättä nuuskimassa

Sunnuntaina ulkoilutin kameraa Tusulanjärven rantamaisemissa. Kuvasaalis oli aika hyvä ja Suomen tivolikin oli pystyttämässä laitteitaan Rantapuiston sirkuskentälle. Maassa tuoksui sulava maa ja rannan sulavedet huuhtoivat esille talven ja jäiden liikkeiden irrottamia rantakasvien meheviä juuria. Joutsenet eivät olleet järven sulavesissä vaan olivat turvallisesti maatalousnormaalikoulun peltoalueella. Äänet kuuluivat mutta kuvausetäisyydelle ei päässyt. Kiitos pelloille rakentuvan asuinalueen perustustöiden ja ensimmäisten talojen jo noustessa kovaa kyytiä.

Takapihalla lumimassojen alla skillat alkavat työntyä esille. Eivät kuitenkaan vielä ole kukassa. Muutama aurinkoinen päivä ja grillin ympäristö kukkii sinisenä. Mustarastaat lurittelevat aamuisin aikaisin ja laulu kuuluu mukavasti makuuhuoneeseen. Koiruliinin ulkoilutusretkillä havaitsin varpusen voiman: oksa kuoriutu ja puun kuoren kuidut irtoavat pesätarpeeksi. Pääsiäisenä varmasti mökilläkin on jo täysi kevät. Täytyy toivoa hyviä ilmoja että saa myös kuvasatoa.

Märkä viikonloppu

Viikonloppu on mennyt hitaasti ja tuskastuvasti. Olen paikkaillut kipsilevyjen turhia talunaulojen reikiä. Samalla olen alkanut valikoida esille niitä tauluja, jotka jätän seinälle siinä vaiheessa kun alan myydä tätä asuntoa pois alta. Näistä seinillä olevista tuluista voi jättää seinälle korkeintaan kymmenen, nyt niitä on jotakin kolmekymmentä seinällä ja oisko jotakin sata kaapeissa poissa silmistä ja osa mökillä. Osa saa kyllä uuden pinnan ja tehdään jotakin uutta ja parempaa päälle.

Koiranryökäle on juoksuissa ja herättää aina kuin kadulla kulkee joku poikakoira. Alkaa hirvee hinkuminen ja vikinä ulos - häntä valmiina vinossa. Viime yö kului siihen kun koira herätteli tunnin- puolentunnin välein ja halusi takapihalle. Siellä siten vinguttiin ja ynistiin kuono taivaisiin. Onneksi ei ollut kovin äänekäs. Mutta yöunet se kyllä pirstoi olemattoiin, parhaaseen inttitapaan. Nukut muta et nuku kunnolla vaan olet valmiina nousemaan.

Päiväretkelle piti lähteä vasta kun olin ikkunasta tarkistanut ettei naapurien poikakoirat ole juuri silloin liikkeellä. Onnistui aika hyvin. Oltiin koiruliinin kanssa ulkona sellainen tunninverta. Nyt on otus siten nukkunut kokopäivän sängyllä. Alkaa ilmeisesti juoksut olla nyt lopussa. Eilisen ja tämän päivän retkillä kuvasaaliiksi kertyi tontin aidalla riehastelevasta oravasta hyvä sarja kun jäi huilimaan riehumisensa väsyttämänä. Sillä oli siinä mukana toinenkin orava, joko herra tai rouvaorava. Ilmeisesti pesä on naapuritontin kuusessa ja odotettavissa on siis pian pieniä pörröturkkeja keväämmällä.

Outoa...

Tänään sattui töissä yksi aika outo juttu...
Olin normaalilla kohdekierroksellani ja kävin kirjastossa, kuten pitääkin. Siellä juttelin erään asiakkaan kanssa pitkään hänen tapatumastaan ja loukkaantumisestaan autokolarissa - jotakin kuusi vuota sitten. Siinä asiat sitten kiertyivät vähän muhinkin juttuihin. Toivottavasti kykenin auttamaan häntä niissä edes jotenkin. Tämä nyt ei sinällään ole mitenkään outoa, tätähän teen päivät pitkät, jopa siinä määrin, että en aina ole enäää kotiasioiden kanssa täysillä mukana. Outoa oli se, että minulle ulkonäöltä tuttu, mutta muuten vieras henkilö, pyysi juttelemaan, jos se vain olisi mahdollista. No - mitään akuuttia ei ollut päällä, joten istahdin kirjaston lukunurkkaukseen hänen kanssaan ja asia kiertyi varovaisen kaartelun jälkeen erääseen tuttuun henkilöön.

Kyseinen herra oli hyvin huolissaan tämän henkilön asioista. Selvitin että mies on nk "kävelyterapiassa" elikkä avohoidossa ja on aivan vaaraton ympäristölle, ei aiheuta kuin hajuhaittaa. Tämä ei ollutkaan asian pointti, vaan se, että hän kysyi voisinko tehdä mitään esim organisoida yrittäjäyhdistyksen tai joitakin paikallisia yrittäjiä mukaan ajatukseen: otetaan tosissaan ajatus: koko kylä huolehtii kaikista kylän asukkaista. Hän lupasi tulla mukaan jos edes kaksi muuta saadaan innostumaan asiasta. Kysymys ei olisi suuresta: tarvitaan vain jokin lämmin suoja, jossa muuten ulkona asuvat henkilöt voisivat käydä pesulla ja huoltaa vaatteensa. Olisi kaikille mukavampaa, niin näille yksinäisille miehille, jotka tuntevat olevansa ylenkatsottuja ympäristössään, kuin muillekin.

Lupasin omalta osaltani tehdä mitä voin, esim ottaa asian puheeksi sosiaalihuollon henkilöiden kanssa. Todellisuudessa juttu ei edes olisi iso, vain hieman hyvä tahtoa ja asia hoituisi nopeasti. Katsotaan mitä asialle saadaan tehtyä. Herra totesi erotessamme että hän on katsellut tapaani työskennellä ja todennut sen olevan hyvin poikkeuksellista turva-alalla toimiville. Olen kuullemma aina hymyilevä ja juttelen näiden syrjäytyneiden henkilöiden kanssa, samoin kuin tavallisten asiakkaiden kanssa. Kertoi myös soittaneensa yritykseen, jossa työskentelen, ja kysyneensä: minne minut on siirretty, kun olin ottamassa toista systeemiä haltuuni. Palasin sitten takaisin vanhaan tuttuun paikkaan. Oli kuulemma kadonnut jotakin paikan "hengestä" kun vanha tuttu vahti oli poissa.

Kai tämä on otetava kohteliaisuutena, vai minä sitten on otettava, en tiedä. Olen vain tehnyt hommaani itselleni sopivalla tavalla kuitenkin täyttäen sopimuksessa mainitut kohdat. Tämä asunnoton ja syrjäytynyt henkilö on vilahtanut joskus aiemminkin kirjoitelmissani. Kyseessä on itse asiassa hyvinkin älykäs henkilö, vaikka onkin kadulla, ja hän seuraa maailman tapahtumia tarkkaan. Milloin pienestä radiostaan, milloin istuu kirjaston lehtisalissa lukemassa päivän lehtiä. Hän mm seuraa tarkkaan pörssikurssien kehitystä ja muita talousuutisia. Ei aivan tavallista edes nk. kunnon kansalaisten teskuudessa.

Vanhat kaverit hukassa...

Olen tässä etsiskellyt vanhojen koulukavereiden yhteystietoja. Vaikka olenkin huono pitämään yhteyttä muutoinkin, 28 vuoden aikana ei voinut edes ajatella yhteyksien ylläpitoa. Kuka oli liian hienoa sukua, kuka taas oli jotenkin sairas ja outo. Kuka mitenkin, jopa kuuntelemastani musiikista etsittiin epämääräisiä yhteyksiä ja syyteltiin milloin mistäkin. Elämässä ei saanut olla kuin perhe = yksi ihminen.

No, etsintä on tuottanut tulosta, muutama tuttu on löytynyt Kokkolan yhteiskoulun opettajan Matti Juuruksen fanisivujen kautta ja yksi, joka ei ollut oikeastaan hukassa koskaan, vaan yhteys katkesi juuri tuohon yllämainittuun kateuspykälään, pelkällä puhelinsoitolla. Yksi löytyi juuri Facebookoin kautta. Toinenkin on kierroksessa, enää muutama saman niminen profiili tarkistamatta. Uskoisin yhden vielä löytyvän. Silloin olisikin lähes kaikki kaverit kasassa. Ja Kujalan pokiin taas saa yhteyden kunhan kesällä malttaa pysähtyä talon luona fillarilla kuvia metsästäessään. Vallankin kun yksi mökkikin löytyisi Sydänmaankylältä.

Täytyy nyt ryhdistäytyä ja pitää hiukan useammin yhteyttä sanotaanko nyt vaikka kerran viidessä vuodessa. Siinäkin olisi jo hurja parannus nykyiseen kymmenien vuosien taukoihin.

Laskiainen

Tänään oli laskiaissunnuntai, en lasketellut mäessä, en käynyt edes hiihtämässä. Ja milläs olisin hiidellyt - kun mulla ei ole täällä suksia. En ole oikein ihastunut näihin nykyisiin välineisiin, vaativat valmiit kovat latupohjat ja hirmuisen menohalun lykkiä valmiita latuja toisten seassa. Olisin hiihtotaidoillani vain kierrettävä este ladulla. Ei silti, ettenkö pidä suksella liikkumisesta, pidän vain liikkumisesta omaa tahtia latureittien ulkopuolella umpihangessa. Hiljainen kuhkiminen ja luonnon tarkkailu, samalla kun liikkuu ulkona, on minulle tärkeämpää kuin vauhdikas meno ja hien pintaannostaminen. Mielellään saa olla kaulassa roikkumassa kamera.

Lapsena laskiaisella oli omat menonsa, pulla ja kuuma mustaviinimarjamehu. Lasketteluun etsittiin mikä vain mäki tai sen tapainen. Joentörmä, siinä oli jyrkkä suora rinne alas ja lasku jäälle. Laskettiin yleensä paperisäkillä tai jos oli jäätynyt tai jäädytetty töyry, niin silloin mahakelkalla. Sukset yleensä meni poikki jos lasketaan työrältä jäälle. Tavallisimmat "mäet" olivat olkikasoja joilta laskettiin suksilla. Alusta oli pehmyt ja liuku lyhyt. Paras mäki oli pappilan koulun takana metsässä oleva vanha tervahaudan reuna. Siitä vain kulki koulun kilpalatu eikä sitä oikein voinut jyrätä laskettelemalla pilalle.

Tämän päivän laskiaisulkoilu oli kävely koiruliinin kanssa. Aurinkoisessa metsässä oli koiran kanssa mukava hiljakseen käpsehtiä. Vanha koira ei enää jaksa riehastella vaan käveli hissuksiin ja seisahteli aurinkoon - nojaten jalkaan ja näytti että nauttii olemassaolostaan. Rapsuttelujen ja taputtelujen jälkeen matka jatkui palan matkaa ja sama operaatio uudestaan. Oltiin tunnin verran ulkona ja sisään tulon jälkeen tein koiralle ja itselleni voileivät. Kahviteltiin ja koirakin sai pikkuannoksen kahvia ja palan mantelitäytteistä laskiaispullaa.

Lisää leffoja

Tänään paneuduin yhteen länkkäriklassikkoon: Etäisten laaksojen mies - SHANE. Sain eilen kirjastosta käsiini restauroidun ja uudelleen DVD:lle masteroidun version. Nyt näin ensi kerran filmin ilman värivääristymiä, pölyraitoja ja katkenneita kohtia. Filmi oli aikanaan hyvä ja on yksi harvoja länkkäreitä joka on ollut ehdolla oskareille. Näyttelijävalinta on osa herkkua. Alan Ladd vaitelias hiljaisten hetkien näyttelijä, van Heflin kertakaikkisen onnistunut uudisraivaaja, Jean Arthur uudisraivaajan vaimona uskomaton ottaen huomioon että hän oli kuvausten aikana jo yli 50 vuotias ja näytteli kutakuinkin 25-30 vuotiasta naista. Puhumattakaan pienestä alle 10 vuotiaasta pojasta jonka silmin koko hommaa katsotaan. Alkuperäisessä tarinassa - jonka olen joskus lukenut kehnona suomennoksena paperback markan kirjastossa julkaistuna tarinana- on varsin yksioikoinen lännen kolmiodraama höystettynä karjasodalla. Filmi toi esille jotakin aivan toisenlaisia tuntoja kuin kirja. Osa viehätyksestä johtuu varmasti poikkeuksellisesta tavasta käyttää tilaa. Kuvaus on tehty ilmeisesti teleobjektiivilla, ei kovin pitkällä mutta ainakin 80 millisellä. Kuroo hienosti etäisyydet kasaan ja näyttää ympäristön sellaisena kuin ihminen sen kokee maastossa liikkuessaan, katse tarkentuu välillä kaukaisuuteen, jolloin kaikki näyttää olevan lähellä.

Hyä filmi, kannattaa katsoa jos vain saa tilaisuuden katsella. Panin muuten merkille jännän seikan: nämä kaikki filmit oli kuvattu vuosina 1950-1952. Hyviä länkkäreitä filmityypin huippukaudelta. Pian tulikin sitten tusinalänkkäreiden aika, tehtiin paljon nopeasti ja halvalla. Filmejä joita parodioimalla Italo-Western nosti filmityypin uudelleen kukoistukseen. Toisenlaiseen kukoistukseen.

Kipiänä

Olen potenut kiukkuista flunssaa muutaman päivän. Alkoi osoittaa selkeitä oireita iskemisestä jo torstaina, mutta pöpöt vain hiukan jyrsivät puolustusrintamia - tuditti minut ja elimistön uskoon ettei tästä tätä pahempaa tule. Sitten jysähti - kuume - kesken työpäivän nousi kunnon kuume. Sinnittelin päivän loppuun. Sitten yöllä kuume nousi vielä lisää. Kylässä olleen tyttären todistuksen mukaan kävin yöllä päästämässä koiraa sisälle - vaikka se olikin nukkumassa sänkyni vieressä. Joo, että mukavaa oli. Kun minä teen jotakin tuollaisia juttuja se merkitsee sitä, että kuume on jossakin hyvin lähellä 40 astetta tai hiukan ylikin. Sunnuntai sitten meni pökkyrässä, täyttelin metsätalouden veroilmoitusta ja laskin alvit aivan päin männikköä. Ihmekö tuo nyt on - metsäveroista kun on kyse.

Tänään sitten korjasin laskut ja kävin lekurilla hakemassa saikkua. Loppupäivä on sujunut mukavasti leffoja katsellen ja sohvalla torkkuen. Tuli katsotua Hig Noon ja RioGrande sekä Teemalta tallennettu Hurjapäät. Länkkäreistä pidin, molemmat ovat maineensa veroisia. Hurjapäät ei ole kestänyt aikaa aivan yhtä hyvin. Kokonaisuudessa oli mukana osia, jotka olivat juonen kannalta aivan turhia. Joutavia tanssikohtauksia kadulla ynnä muuta vastaavaa. Tiukemmalla leikkauksella ja lyhyempänä toimisi vahvasti yhä. Mutta tietysti ajan amerikkalaiset moraalisäännöt vaativat mukaan noita "turhia" kohtauksia.

Jos kunto sallii huomenna niin pitää ottaa kirjahylly siivouksen kohteeksi. Se jostakin tuntemattomasta syystä menee aivan itsestään sekaisin. Kirjoja on kuitenkin joitakin hyllymetrejä ja yläkaapeissa vielä lisää. Runokirjat on suhteellisen hyvässä järjestyksessä erillisessä hyllyssä. Viimelaskemalla niitä oli karvan päälle 200, mukana ruotsalaista ja englanninkielistä runoutta. Klassikkohyllyn kirjat kaipaisivat jopa uusia sidoksia tai ainakin pitäisi ottaa käyttöön vanhojen koulukirjastojen tapa paperoida kirjat ruskealla voimapaperilla ja laittaa tekijätiedot ym tarpeellinen ikkunapaperilla selkään näkyville.

Vanhin tyttäreni kirjoitti blogissaan lukukokemuksistaan. Oli tutustunut minun mielikirjoihin - tekijöinä Camus, Hesse, Böll, Hemingway, Steinbeck, Linna, Valtari, Kailas japanilaiset tankarunokäännökset. Ne ovat jotenkin oudolla tavalla kadonneet kirjastostani. Ilmeisesti niitä on joku joskus lainannut ja sille tielleen jääneet. Tiedän ex-vaimoni lainailleen niitä tutavilleen halutessaan briljeerata sivistyskodilla. Saman kohtalon ovat kokeneet lähes kaikki Leinon runokirjat. Elikkä tarttee lähteä divarikierrokselle joku päivä. On hyvä ja mukava juttu jos lapset ovat oppineet pitämään kirjallisuudesta ja samalla oppineet ilmaisemaan itseään kirjallisessa muodossa sujuvasti ja helppoluisesti tai perusteellisen tarkoissa analyyttisissä kirjoituksissa, kuten osa heistä. Nuorin ei kai vielä ole innostunut blogin pitoon, mutta odotetaan aikamme. Tulee neljännen kaltainen kirjoittelija.

Hassua että meitä on jo nyt neljä kirjoittajaa tässä "perheessä" tai vajaaperheessä. Lehtokotilo, Swash/buckling, kurkistusikkuna ja Pienenmäen porinat. Ei hevin uskoisi saman perheen jäsenten kirjoittamiksi.